keskiviikko 24. elokuuta 2011

Arjalainen ruokakulttuuri

Ykkösdokumentti: Arvokas ja herkullinen jäte kertoi maanantaina 22.8.2011 ruuan roskiin heittämisestä. Yksi kotitalous tuottaa ruokajätettä keskimäärin 100 kiloa vuodessa. Mutta miksi? Mitä järkeä on heittää ruokaa roskiin melkein jauhelihapaketin verran päivässä? Jääkaappi tyhjennetään biojätteisiin (toivottavasti biojätteisiin), kun ruoka menee vanhaksi. Tai, kun ruuan päiväykset menevät umpeen. Varsin loogista, että ruoka menee vanhaksi. Toisaalta nykyisillä säilöntäaineilla ravinto säilyy varsin kauankin. 

Yksinkertainen syy poisheittämiseen on se, että ruokaa ostetaan liikaa. Siis enemmän kuin sitä käytetään. Luulisi aikuisten ihmisten osaavan täyttää jääkaappinsa vuosien ja vuosikymmenten kokemuksella niin, että jätettä ei tulisi. Kokemuksesta voin kertoa, ettei se vaikeaa ole. Itse ainakin teen nykyään liian hyvää ruokaa pois heitettäväksi. Lisäksi on olemassa sellainen keksintö kuin pakastin, johon ylimääräiset ruuat voi tunkea joko raakoina tai kypsinä. Tietenkään kaikki eivät ole hyviä pakastettuina, mutta aika paljon sinne pystyy laittamaan.

Ohjelmassa näytettiin, miten ranskalaisessa tukkuliikkeessä tukkukauppias ja valvoja silmää räpäyttämättä määräsivät 8800 kiloa appelsiineja hävitettäväksi jätteenä. Ensin hedelmät matkaavat tuhansia kilometrejä kasvupaikoistaan, jonka jälkeen ne kipataan roskalavalle. Sori vaan, saatan olla idiootti, mutta en näe tässä mitään järkeä. Selitys poisheittämiselle oli, että appelsiinit olivat hieman liian kypsiä. Vaikkakin edelleen syömäkelpoisia ja maukkaita.

Saksalainen perunanviljelijä kertoi, miten kaupat määrittelevät tarkat laatuvaatimukset perunoille. Liian pienet, liian isot ja väärän muotoiset potut jätetään pellolle jäätymään, koska niistä ei haluta kasvattaa uusia perunoita. Viljelijän mukaan hukkaprosentti on noin 50. Puolet!! Sama juttu on muiden kasvien kanssa. Kaupat eivät hyväksy käyriä kurkkuja, koska ne on vaikeampi pakata laatikoihin. Miten muka tomaatti, peruna, kurkku tai lisäätähänmikävain muka on huonompi, jos se on erimuotoinen kuin toinen? Tulee mieleen arjalaiset.

Pientä päättelyä iltapäivän ratoksi. Ostat omenan ja päästät sen menemään vanhaksi, joten heität sen pois. Mitä tapahtuu? Huomaat, ettei sinulla ole omenaa ja menet kauppaan ostamaan sellaisen. Omenia ostavat muutkin ihmiset, osa näin kahteen kertaan ensimmäisen poisheitettyään. Tämä lisää omenoiden kysyntää. Kysyntä taas lisää tuotantoa ja nostaa hintoja. Hintojen nousu on pois omenan ostajalta tuotannonlisäyksen joutuessa roskiin.

Päättely jatkuu. Koska aivoihisi on istutettu ajatus, että vain pyöreä ja kiiltävä omena on hyvä omena, valikoit kaupasta tarkkaan millaisen omenan otat. Samoin tekevät muutkin. Seurauksena tästä ei-niin-pyöreät omenat jäävät ostamatta, jolloin kauppias joutuu heittämään ne roskiin. Tämä pakottaa kauppiaan nostamaan omenoiden hintaa, jotta hän voisi kattaa hävikin. Jotta omena taas olisi kiiltävä ja näin ollen hyvän omenan näköinen, omenoiden pinta vahataan. Koska kiiltävämpi omena on tietenkin parempi, vahaamattomat jäävät hyllyyn. Tämä toimii viestinä kauppiaille, tukkureille ja valmistajille, eli ihmiset haluavat vahattuja omenia. Vahaus nostaa omenan hintaa. Vaha on kuitenkin terveellistä, vai onko? Miksihän omenat kehoitetaan pesemään ja kuorimaan ennen syöntiä. 

Ruuan markkinointi ja esillepano on aika perseestä. Haluammeko oikeasti syödä tuotteita, jotka 
1. näyttävät kiiltokuvilta vai 
2. oikeasti maistuvat hyvältä. 

1. Pitkälle prosessoitua ravintoköyhää moskaa vai
2. aitoa ruokaa vitamiinit ja hivenaineet tallella

1. Säilöntäaineilla kyllästettyjä vai 
2. tuoreita? 

1. Kalliita vai 
2. halpoja? 

Todennäköisesti valitsisit kohdan kaksi. Tällä hetkellä kuitenkin suurin osa kuluttajista vie valmistajille viestiä, jonka mukaan makutottumuksemme ovat kohdan yksi mukaisia. Mitä enemmän omenoita heitämme pois, sitä kalliimmiksi ne tulevat, sitä enemmän niitä viljellään ja sitä enemmän viljelymaata menee niiden viljelemiseen. Sitä enemmän niitä kuljetetaan, joten sitä enemmän palaa polttoainetta ja tulee päästöjä. Listaa voisi jatkaa. Hinta nousee kuitenkin joka kohdassa.

Miksi olemme niin kriittisiä ruuan laadun suhteen, että pienikin kauneusvirhe ruuassa johtaa sen poisheittämiseen? Ei syömisessä ole kyse missikisoista. Niissäkään kisoissa ei oo kyllä järkeä. Kuitenkin se ruoka, mikä on kiiltävintä ja pyöreintä, on yleensä maultaan ja ravintoaineiltaan mitäänsanomattominta. Miettikääpä vaikka viljeltyjä pensasvadelmia, joita toreilla myyydään. Ne ovat isoja, virheettömiä ja kauniita. Metsästä poimitut villivadelmat ovat pieniä, osa niistä on huonon näköisiä ja joissain on jopa matoja. Eivät juuri minkään näköisiä. Mutta metsävattu hakkaa maussa "isoveljensä" sata-nolla, vaikka söisi pari matoa samalla! Näin se vain monen muunkin ruuan kanssa menee. Kauneus on pinnallista ja varsin hyödytöntäkin. Pyöreä keskikokoinen perunako on kauniimpi kuin pieni soikea? Peruna kaunis?

Dokumentin mukaan Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa poisheitettävällä ruualla ruokkisi vuosittain kaikki maailman köyhät kolmeen kertaan. Miksei sitten ruokita? Tukkuliikkeet ja kaupat eivät tee hyväntekeväisyyttä. Niille on edullisempaa heittää täysin syömäkelpoinen ruoka pois kuin antaa ihmisten tulla hakemaan sitä ilmaiseksi tai edullisempaan hintaan. Raha ratkaisee. Maailman ruokamarkkinat ovat muutenkin vain muutaman ison firman hallussa.

Voisimmeko hyväksyä ruokakaupan, jossa ei ihan joka hetki olisi ihan kaikkea tarjolla? Kaiken saaminen kaiken aikaa johtaa siihen, että hyvää ruokaa heitetään jatkuvasti pois. Jokainen poisheitetty ruoka-annos, hedelmä tai mikä hyvänsä on myönnytys kohti arjalaista ruokakulttuuria, jossa vain kaunista voidaan syödä, mausta viis. Samalla se on myönnytys korkeammille hinnoille. Sitäkö me haluamme? Minä haluan kunnon ruokaa.

12 kommenttia:

  1. "Maailman ruokamarkkinat ovat muutenkin vain muutaman ison firman hallussa."

    Mitkäs nämä firmat ovat?

    VastaaPoista
  2. Nestle, Unilever, Kraft Foods ja Danone tulee äkkiseltään mieleen. Aika iso osuus kauppojen tuotteista on näiden firmojen tuotantoa, niin ruoka kuin päivittäistavarapuolella

    VastaaPoista
  3. Maailman ruokamarkkinoiden koko wikipedian mukaan vuonna 2004 noin 3000 miljardia.

    Suurimman ruokafirman eli Nestlen liikevaihto vuonna 2010 oli 130 miljardia.

    VastaaPoista
  4. Dokumentti väitti noin. Sinänsä kauppojen valikoimaa kun katsoo, näyttää samalta.

    VastaaPoista
  5. Omenat tekevät lajikkeesta riippuen sen vahan pintaansa ihan itse ilman että niitä erikseen tarvitsee mitenkään käsitellä. http://www.omenat.fi/

    Lisäksi miten perustelet väitteesi "Kysyntä taas lisää tuotantoa ja nostaa hintoja"?

    VastaaPoista
  6. Kotimaisissa omenissa harvemmin sitä vahapintaa edes onkaan, ainakin itse olen jo siinä vaiheessa sen syönyt. Ulkomaisista löytyy vaikka mitä aineita.

    Kysynnän ja hinnan suhde on yksinkertaisimpia kansantalouden oppikirjojen suhteita. Suosittelen tutustumista kansantalouden perusteisiin.

    VastaaPoista
  7. Tuli noita omenoista mieleen Granny Smith -omenat. Mulla on yksi Granny Smith -omena ollut nyt hyllyn päällä kolme kuukautta, se on ihan tuoreen ja hyvän näköinen. Arvaa ostanko enää ikinä Granny Smith -omenoita? Arvaa syönkö tuota omenaa? Ennemmin ostan nimenomaan vähän aikaa säilyvää tuoretta ruokaa ja syön sen ostopäivänä tai sitä seuraavana kuin laitan elimistööni tuollaisen mutanttiomenan!

    Mulla muuten yleensä ruokahävikki on aika pieni, mutta nyt jouduin heittämään suuren määrän ruokaa pois kun sain ruokamyrkytyksen, enkä ollut ihan satavarma sen lähteestä ja jouduin luopumaan kaikesta mahdollisesta mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Tuli heti kyllä huono omatunto, kun on juuri saanut totutettua itsensa siihen, ettei yksinkertaisesti ole itsella eika talla planeetalla varaa heittaa ruokaa menemaan.

    Hyva blogi sulla muuten, oon jo ihan koukussa!

    VastaaPoista
  8. Kiitos Hanna, tähän kirjottamiseen on itekin jäänyt koukkuun.

    Jouluomenat oli mielenkiintoisia, tosi kiiltäviä ja oikein pelotti. Onneks ei ollu pakko ostaa :)

    Joo tuo ruuan poisheittäminen ei oo kivaa. Ja varsinkin kun puolet kaikesta tuotetusta ruuasta menee jätteeks..

    VastaaPoista
  9. Hieno blogi sulla, luen sitä ihan innolla, ja "foorumillakin" olen suhun törmännyt :-). Varsinkin nitriittijuttusi sai oikein pelästymään. Pitää katsoa entistä tarkemmin mitä lihaa annan 20-kiloisen koirani syödä jos vaaralliset määrät ovat tosiaan noin pieniä.

    Mutta tuosta ruoan poisheittämisestä pitää sanoa, että se ei aina ole yrityksen itsekäs valinta, vaan liittyy lainsäädäntöön. Olen työskennellyt monissa suurkeittiöissä ja ihmetellyt miksei hävikkiruokaa anneta sikaloihin. Sianlihan laatu paranisi ja lihan hinta laskisi. Mutta ei, EU-lainsäädäntö kieltää sen. Ihan käsittämätöntä mielestäni.
    Ja usein on ollut kiusaus pyytää pari roskisdyykkarituttua apajille sulkemisajan jälkeen, mutta olen pelännyt työpaikkani puolesta. Joskus olen koiralle salakuljettanut hävikkilihaa, mutta senkin hyvin, hyvin salaa. Näissä asioissa ollaan yllättävän (ja ärsyttävän) tarkkoja.

    -Anaconda

    VastaaPoista
  10. Kiitos Anaconda! Lainsäädäntö tuntuu aika hölmöltä noissakin asioissa. Esimerkiksi meidän ruokapiirille lihaa toimittava tuottaja on velvoitettu sanomaan, että niitä lihoja EI SAA enää pakastaa. Ne on siinä vaiheessa ollu vartin verran pakkasesesta pois. Ymmärrän ja hyväksyn kyllä kylmäketjun ja uskon, että sen katkeamattomuus on tärkeä juttu, mutta lain vaatima kuluttajan pelottelu sen sijaan on eri asia.

    VastaaPoista
  11. mahtava blogi sulla! sen verran on pakko kommentoida että kaupathan ei saa antaa "pilaantunutta" ruokaa minnekkään, paitsi roskikseen, ja kaupan tulisi myös lukita roskikset, ettei kukaan pääsisi dyykkaan, koska jos joku käy pölliin kaupan roskiksesta vaikka pilaantuneen kaalin ja sairastuu niin vika on kauppiaan ja kauppiashan joutuu edesvastuuseen siitä. -emma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista Emma! Joo näinhän se loogisesti menee, että roskisruuasta taudin saanut voi syyttää roskiksen omistajaa.. Maailma on väliin hyvinkin perseestä.

      Poista