maanantai 7. marraskuuta 2011

Karppaus herättää tunteita

On mielenkiintoista nähdä, miten moni muuten järkevä ja fiksu ihminen taantuu ameebaksi, kun puhutaan ruokavaliosta. Ja nimenomaan jonkun toisen ruokavaliosta. Mitä hittoa se kellekään kuuluu, mitä joku toinen syö? Jos se joku ei vaikka syö kaupan kääretorttua niin jäähän sille valittajalle sitten enemmän. Mutta ei, pitää valittaa miten väärin on olla syömättä sitä, koska ihminen on tarkoitettu syömään kaupan kääretorttua!

No okei, saatoin kärjistää. Ei ihmistä ole tarkoitettu syömään kaupan kääretorttua. Sitä ei pidä kenenkään syömän. Se lihottaa, sairastuttaa, nostaa verensokeria, tukkii valtimoita, laihduttaa, tervehdyttää, laskee verensokeria, aukoo valtimoita, leikkaa nurmikon, pesee vessan.. Ehkä kärjistin taas, mutta olen sanonut kymmeniä kertoja, että eikö jokainen voi syödä kuten haluaa ja sitä mikä kullekin sopii. Jos pysyt terveenä ja olosi on mitä mainioin kääretorttudieetillä, mikset noudattaisi sitä. Suurimmalle osalle se tuskin kuitenkaan sopii.

Joku haluaa syödä kaupan kääretorttua ja joku ei. Mutta jos joku haluaa sitä syödä, minkä takia minä siitä vetäisin herneet nokkaan? En tosiaankaan minkään takia. Ja aivan sama toisinpäin. Olen aikuinen ihminen ja syön tasan sitä mitä haluan ja mikä kropalleni sopii! Kenenkään on ihan turha tulla leimaamaan ja haukkumaan minun lautasmalliani. Mielelläni toki keskustelen ruuasta, mutta kenenkään ei pitäisi joutua selittelemään syömisiään.

Jotkut ihmiset väittävät, etteivät vuorenvarmasti karppaa, kun ovat vain jättäneet perunan, riisin, pastan ja viljat pois ja mahdollisesti kiinnittävät huomiota rasvoihin. He vain ovat vähän vähentäneet hiilareita ja lisänneet rasvaa. Mutta eivät karppaa. Lehtiotsikoiden perusteella karppaus on siis kirosana hiljaisten tai heikompi-itsetuntoisten mielessä. Ja samaisten otsikoiden perusteella takuulla aika monen muunkin mielessä. Kuitenkin hiilareiden vähentäminen ON karppausta, koska nimenomaan sitä se tarkoittaa. Tosin terminologia ei ole vielä vakiintunutta. Ismo Alankoa mukaillen, Karppaus on ruma sana, ruisleipä soi kauniimpana.

Sellaista ryhmää kuin karppaajat ei ole olemassa. On toki karppifoorumeita ja karppiyhteisöjä, mutta nämä ihmiset ovat kaikki yksilöitä. Esimerkiksi 4H-järjestö tai Suomen uusi diabetesyhdistys ovat olemassa, niistä voidaan puhua kollektiivisina, mutta karppaajista on turha puhua yhtenä ryhmänä. Ja sitä paitsi karppaustakin voi harjoittaa lukemattomilla eri tavoilla. Jos karppauksen synonyyminä käyttää hiilihydraattitietoisuutta tai hiilareiden vähentämistä, karppaaja on esimerkiksi henkilö, joka vähentää pullan syöntiä. Toisessa ääripäässä on hyvin niukasti hiilareita syövä ketokarppaaja. Ja näiden välille mahtuu paljon tyylejä ja paljon ihmisiä. Mediassa hiilihydraattien vähentäminen on ok, mutta karppaus ei. Kertokaa nyt mulle, mitä eroa siinä periaatteena on? Rasvoistahan ei tietenkään saisi edes puhua.

Jos esimerkiksi Fogelholm saa vihaista postia kommenttiensa jälkeen, ei se ole karppaajien vika. Se ei voi olla kaikkien karppaajien vika. Jos poistetaan yhtälöstä Fogelholmin mahdollinen oma osuus, vika on siinä postin lähettäjässä. Miksi professoritason ihminen leimaa YHDEN ihmisen käytöksen perusteella kaikki, jotka eivät hänen mielestään syö hiilihydraatteja tarpeeksi. Tietenkään kenellekään eikä kenenkään pitäisi vääränlaisia sähköposteja lähetellä, mutta ymmärrän, miksi näin on tapahtunut. Idiootteja löytyy karppaajista, ravitsemusasiantuntijoista ja poolonpelaajista (ja kaikkialta muualtakin, ketään erikseen nimeämättä), mutta on myös idioottimaista väittää, että yhden apinamaisuus olisi kaikkien syy.

Monissa yhteyksissä niin tavallisessa kuin sosiaalisessakin mediassa karppaajat rinnastetaan uskonlahkoon. Näin ovat tehneet tutut johtavat ravitsemusasiantuntijat samoin kuin yksityiset ihmiset keskustelupalstoilla ja Facebookissa. Minun mielestäni koko homma on täysin järjetöntä. Tietääkseni uskonto perustuu johonkin, mitä ei voida osoittaa todeksi, ja näin ollen on nimenomaan uskon asia. Toisaalta, karppaukseenkin on liitetty ihmeparantumisia, tai sitten sekin on vain amerikkalaisen lihateollisuuden propagandaa.

Ihmisen terveyttä pystytään kuitenkin mittaamaan lukemattomilla eri mittareilla, eikä vähiten henkilön omilla tuntemuksilla. Jos valtava joukko ihmisiä on saanut ylipainoonsa, diabetekseensa, vatsakipuihinsa tai muihin vaivoihinsa apua ruokavaliomuutoksella, ei se ole pois kuin lääketehtailta. Ja se on ihan hyvä juttu. Jos nämä syömistä uskonnoksi väittävät virallis-terveelliset hihhulit haluavat muiden mieluummin syövän lääkkeitä kuin voivan hyvin toisenlaisella ravinnolla, en ymmärrä alkuunkaan. Tai oikeastaan ymmärrän, kyse lienee kateudesta, kun  toisella on hyvä ruoka ja parempi mieli. Toki suon kaikille henkilökohtaisen valinnan mahdollisuuden. Ja uskonvapauden. Jonkun tutkimustuloksen mukaan muistaakseni ihminen on keskimäärin onnellisempi, jos hänellä on joku asia mihin uskoa. On se sitten jumala, oma hyvä olo tai mikä hyvänsä. 

Miksi karppaus siis on niin valtavasti esillä nykyään, käytännössä lähes pelkästään negatiivisessa valossa? Negatiiviset uutiset ja maailmanlopun ennustukset myyvät! Jos Pirjo-Matti on vähentänyt leivänsyöntiä ja laihtunut 20 kiloa, se ei kiinnosta oman ylipainonsa ja ilmavaivojensa, kuivan ihonsa ja turvotuksensa kanssa tuskailevaa roskalehden päätoimittajaa. Mutta kun mukaan saadaan jollain lailla nimekäs "asiantuntija" jylisemään tukkeutuvista suonista ja leivänsyönnin aiheuttamista puutostaudeista, jo ottaa päätoimittajalla eteen. Ja hän kuvittelee sen kiinnostavan suomalaisia. Ja valitettavasti hän saattaa olla oikeassa.

Miksi monia karppaajia sitten ärsyttää? Syynä on jatkuva paskanpuhuminen ja pelottelu mediassa. Lehdissä ja TV:ssä luodaan karppauksesta erittäin yksipuolinen ja tarkoitushakuinen kuva täytenä totena. Sen mukaanhan karppaaja syö vain - kuten esimerkiksi tämänkin jutun kuvat osoittavat - voissa paistettua pekonia, kananmunia ja kermaa. Syön itsekin, mutta aika paljon muutakin. Tuollainen ruokavaliohan olisi varsin  yksipuolinen ja terveyden kannalta tuskin kovin hyvä ratkaisu. Samaan hengenvetoon otsikko ja asiantuntija aina tyrmäävät kaiken karppauksen. Jos ns. "normaalisti" syövän ihmisen ainoa tieto aiheesta tulee näiden lehtijuttujen perusteella, heidän on helppoa ja osittain oikeutettuakin tuomita karppaajat syyntakeettomina itsetuholaisina. Ja itse kokeillessaan "karpata väärin" ja sen jälkeen kertoa samoissa lehdissä, miten karppaaminen ei todellakaan toimi. Ja oikeassa ovat, ei se varmasti toimi kaikilla.

Media keskittyy vain karppauksen mahdollisiin huonoihin puoliin, joista niistäkään ei ole mitään näyttöä, kuten professori Uusitupakin totesi A-talkissa 27.10.2011. En tiedä asiasta enempää, mutta jos seuraava juttu on totta, koko karppauksen antihypetys on entistäkin epätieteellisemmällä pohjalla. Antti Heikkilä  kirjoittaa blogissaan kyseisestä A-talkista seuraavaa:
Sain taustatietoja tuosta Päivärinnan ”keskustelusta”. Ohjemassa esiintynyt Marjut Rantanen, joka omien kokemusten rohkaisemana on alkanut neuvoa muita ravintoasioissa, joutui neuvomaan professori Uusitupaa VHH:n saloista kulisseissa ennen lähetystä, kun arvon professori oli täysin pihalla koko aiheesta.
Toisaalta tuo juttu ei voi olla totta. Nimittäin jokaisen vähänkin ammattitaitoisen henkilön, jonka työ liittyy jollain lailla ravintoon, on jo virkansa puolesta pakko tietää, mitä karppaus tarkoittaa. Vaihtoehdot siis ovat, että suurin osa julkisuudenkipeistä asiantuntijoista valehtelee, tai etteivät he ole vaivautuneet ottamaan selvää asioista ennen kommentointia. Kumpi sitten on pienempi paha..

Kuten sosiaalinen media on edesauttanut vähähiilihydraattisen ruokavalion etujen leviämistä, samalla tavalla perinteinen media yrittää kaikin keinoin repiä ilmiöstä mahdollisimman isot otsikot. Ja sitten ihmetellään, miksi tunteet kuumenevat. Tunnetun poliitikon tavoin, kyse on mediapelistä. Onneksi ihmiset alkavat jo kyllästyä ja hetken päästä jokin muu asia vienee mediahuomion. Luojan kiitos, kohta niin asia- kuin paskalehdetkin ovat täynnä juttuja presidenttiehdokkaitten koirista ja vaimoista ja kesämökeistä ja lapsuusmuistoista ja syrjähypyistä. Toivottavasti keneltäkään ei kysytä, mitä he syövät.

3 kommenttia:

  1. Tämän päivän lööpeissä oli jo presidenttiehdokkaiden koulumenestyksestä. Eli ennustukseni etenee.

    VastaaPoista
  2. Muistaakseni joku toimittaja kokeili karppausta, mutta huomasi, ettei maha toimi. Taisi kokeilla noilla aineilla, joihin viittaat kirjoituksessasi. Ja sitten hän tietysti levitteli lehdessä karppaamisen vaaroja. Ainakin minulla mahakin toimii entistä paremmin aloitettuani karppauksen. Tässähän saa paljon enemmän kuituakin kuin entisessä, virallisessa lautasmallissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain ohjelmassa joo kertoi sitten, miten kamalaa oli ollu. Studiossa oli Henkka Hyppönen kommentoimassa, miten kalpealta tämä näyttää ja ettei noin kannata syödä

      Poista