Ateriaedun alkuperä

Ylen nettisivulla oli mielenkiintoinen vertailu siitä, miksi illallinen ravintolassa maksaa paljon enemmän kuin lounas. Varmasti paikkansapitäviä asioita, ei siinä mitään. Se, mikä jutussa kuitenkin suurimman huomioni herätti, oli lause: 

Verottaja tukee lounasta, koska kansanterveyden kannalta on parempi, että ihmiset syövät lounaalla terveellisesti, eivätkä puputa omia eväitä.

Lause (ja sitä kautta verottajan näkemys) sisältää vahvan oletuksen, että lounasravintoloiden tarjoamat lounaat ovat terveellisiä. Ja että omat eväät eivät sitä ole. Uskallan väittää, että omat töihin viemäni eväät ovat takuulla terveellisempiä kuin 99 lounasravintolan tarjonta sadasta. Toki olen vielä erikoistapaus, mutta mietitäänhän hetki, millaisia lounaita yleensä on tarjolla.

Moni käy lounaalla pihvillä, joka on höystetty maustevoilla ja ranskalaisilla perunoilla. Osalle maistuu pizza tai kebab, joku suosii "terveellisenä vaihtoehtona" vähärasvaista (tietenkin!) patonkia. Monessa paikassa saa nykyään lounaaksi "kotiruokaa", eli esimerkiksi kinkkukiusausta tai lihapullia, vastaavia siis, joita voisi kotonakin kuvitella tekevänsä. 

Ilmeisen usein nämäkin ruuat ovat valmiita eineksiä, jotka vain lämmitetään tarjolle. Ranskassa näyttäisi olevan erillinen merkki annoksille, jotka on tehty paikan päällä. Äkkiseltään idea vaikuttaa hyvältä, joskaan kyseisen jutun lopun perusteella ei ihan täydelliseltä.

Harvasta paikasta enää saa alusta loppuun tuoreista raaka-aineista valmistettua lounasta. Toki poikkeuksia löytyy, ja hyvä niin! Itse käyn harvoin ravintoloissa, koska rehellisesti sanottuna itse tekemäni ruoka on paljon parempaa ja terveellisempää kuin kyseiset lämmitetyt einekset.

Suomessa esimerkiksi tupakan ja karkkien hinnoissa on mukana vero, jolla valtio pyrkii vähentämään niiden kulutusta siten, että tuotteet ovat kalliimpia kuin ilman veroa. Lounasseteli ja -kortti taas toimivat toiseen suuntaan. Nyt verohallinnon pääjohtajan mukaan tuosta edusta olisi luovuttava.

Pointtini tässä tekstissä ei ole se, että tulisiko verottajan tukea lounasta vai ei. Ottamatta kyseiseen asiaan kantaa, verotuksessa olisi kyllä korjattavaa ja yksinkertaistettavaa huomattavan paljon. Vaan onko poliittista tahtoa ja uskallusta? Kyllähän verohelpotukset kivoja ovat, mutta eikö hallintomme voisi myöntää, että jokainen on itse vastuussa omista syömisistään.

Miksi ihmeessä ravintolalounas olisi terveellisempi kuin omat eväät? Joidenkin kohdalla pitää varmasti paikkansa, toiset käyvät salaatilla ja syövät terveellisesti lounasravintolassa. Mutta millaiset heidän eväänsä olisivat? Salaattia ja jotain terveellistä?

Entä henkilö, joka ottaisi evääksi lenkkimakkaran ja salaatiksi sinappia. Lähteekö hän syömään ituja ja viherpirtelöä, vai marssii lähimpään pizzeriaan vetämään kilon pitsaa? En tiedä, mutta veikkaus minulla on. Kummankin henkilön kohdalla verottaja tukee terveyssyistä tätä lounasta.

Tuttavani sanoin "Maailma muuttuu, virkamieshallinto ei."

Mein Kampf - minun tarinani

Pahoittelen pitkää kirjoitustaukoa. Jostain syystä kirjoittaminen ei inspiroinut minua. En ole jaksanut räyhätä kenenkään kommenteille syömisistäni, koska en välitä niistä enää. Nyt loppukesän ja syksyn aikana on muutaman kerran tullut olo, että voisin kirjoittaa. Ja ehkä sekin vaikutti, että toverini Koltta aktivoitui hänkin tauon jälkeen. Viimeisen sysäyksen antoi eilen edelliseen tekstiini kommentoinut Anonyymi lukija. Joten tässä tulee uusi alku! 

Aiemmin olin kuin kuka tahansa ihminen kadotessani katuvilinään tai asioidessani kaupassa. Kukaan, edes minä itse, ei tiennyt Teräsmiehestä, joka vaatteideni alla odotti puhelinkoppiin pääsyä. Krapulassa suurinta herkkuani oli kebab. Eräs parhaista oli sisäänleivottu calzone tuplalihalla ja pepperonien tilalla jalapenoja. Vei kielen mennessään. Krapulaa ei. Toisinaan tuli ostettua patonkeja, joiden välissä oli valmis valkosipuli- tai yrttivoi. Fasu-palat oli mahtavia herkkuja! Eli nykyiset Fani-palat. Voi oli myrkkyä ja kotona käytin margariinia. Tuohon aikaan sopiva runo oli: Istun taikka kävelen, perse soittaa sävelen. Syömäni ravinnon ratkaisin hinnan perusteella. Ostin aina halvinta.

Jonkin verran on muuttunut noista päivistä. Noin kolme vuotta sitten nykyinen vaimoni, silloinen ei, keksi jostain hiilareiden vähentämisen. Itse olin kotona tuohon aikaan, joten ruuanlaittonakki sattui päivittäin minulle. Söimme toki muutakin kuin nakkeja. En viitsinyt tehdä eri ruokia eri syöjille ja halusin testata, mitä vähähiilihydraatittomuus (tahallinen virhe, hehee) tekee ihmiselle. Hiilarit siis vähenivät ja viljojen syönti loppui kokonaan. Ja tuli hiljaista. Liian hiljaista. Voiko maha tosiaan toimia näin? Eikö voimakas pyrstöyskä olekaan se normaalein tila?

Vuosikausia olin epäillyt laktoosia mahavaivojeni syyksi. Välttelin maitoakin pitkään. Mutta kas kummaa, kun viljattomuudesta seurasi pelkkää positiivista, vaikka keliakiatestit olivat näyttäneet negatiivista. Useamman kerran on sekin verestä mitattu. Monet lääkärit väittävät sitä testiä luotettavaksi. Jonkinlainen yliherkkyys itselläni kuitenkin on ja se lienee huomattavasti luultua yleisempää. Ihottumakin hävisi.

Viikon kokeilun takia viljat jäivät pysyvästi. Muutaman kerran kokeilin sen jälkeen jälkiuunileipää tai vastaavaa ja auta armias sitä pakokaasuttelun määrää. Ei ollut meidän kämpässä noina päivinä ilmaherruudesta epäselvyyttä. Hiilareiden vähentämisen ansiosta olokin piristyi ja aterioiden jälkeinen väsymys katosi.

Rupesin ottamaan selvää ruoka-asioista. Pikkuhiljaa oppi tarttui ja tietoisuuteni ravinnosta lisääntyi. Sokeri, prosessoidut elintarvikkeet, lisäaineet ynnä muut eivät ehkä olleetkaan niin terveellisiä kuin kerrotaan. Eikö sokeri ollutkaan mustikan kanssa syötynä terveellistä? Tai Eviran hyväksymät lisäaineet, kuten natriumnitriitti E250, jota lapset eivät saisi syödä päivässä nakin sisältämää määrää enemmän?

Ajattelin, että monipuolinen ruoka sisältäisi kaikki tarvittavat vitamiinit ja muut. Nykyisen tehoviljelyn ja kasvien jalostamisen aikaan näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Niinpä jossain vaiheessa hankin useampaa lisäravinnetta, kuten monivitamiinia, D- ja E-vitamiinia, Q10:ä jne. 

Superfoodeja pidin pitkään hippeilynä, ettei niistä mitään hyötyä ole, pelkkää rahastusta vain. Niitä tuli kuitenkin kokeiltua ja pikkuhiljaa ne ovat tulleet osaksi päivittäistä ruokavaliotani. Syön mieluummin erittäin ravinnepitoisia herkullisia marjoja ja jauheita kuin tabletteja. Nykyisin käytän ravintolisistä vain D-vitamiina ja sitäkin "vähän" yli suositellun 7,5 µg:n rajan.. Kaapista löytyy tälläkin hetkellä kilokaupalla pähkinöitä ja manteleita sekä niiden lisäksi viher- ja lääkinnällisiä sienijauheita, lucumaa, macaa, lakritsijuurta, raakakaakaojauhetta ja -nibsejä, kaakaovoita, kookoshiutaleita ja -öljyä, tocoa, mesquitea ja sellaisia. Eivätkä ne pelkästään kaapin täytteinä ole, vaan ihan käyttöä varten.

Reilu vuosi sitten aloimme koko perhe nauttia aamuisin pirtelön, johon tuli kasviksia, hedelmiä, marjoja ja sellaisia. Nykyään emme käytä niin paljon esimerkiksi banaaneja pirtelöissä, koska makuihin olemme jo tottuneet. Lisäksi nuo yllämainitut superfoodit ja -jauheet täydentävät hyvin pirtelöitä.

Raakakakkua maistoin ehkä vuosi sitten, kun vaimo halusi sellaista kokeilla. Sen jälkeen niitä olen tehnyt aika paljon. Raakakakku on siis terveellinen, erittäin ravinnerikas pähkinöistä ja manteleista tehty kakku, jota ei paisteta eikä se sisällä viljoja, maitotuotteita, munia ym. Toisinaan teen raakakakun viikoittain. Työlästä, mutta erittäin herkullista!

Syön nykyäänkin pizzaa, mutta itse tehtynä, samoin joskus kebabia, itse tehtynä. Margariiniin en koske, ellei joku sitä ruokaani ole laittanut. Uskon voin olevan huomattavasti margariinia terveellisempää. Makeutukseen käytän tarvittaessa hunajaa. Kaapissa on myös palmusokeria. Käytännössä ainoat lisäaineet, joita kotoamme löytyviin elintarvikkeisiin on lisätty, ovat joihinkin juustoihin lisätyt kalsiumsuolat (E509). En välttämättä pidä suurinta osaa lisäaineista haitallisina, mutta oman näkemykseni mukaan niillä hyvin usein korvataan huonolaatuisen tuotteiden ominaisuuksia. Kaiken kaikkiaan omasta mielestäni syön paljon paljon paremmin kuin ennen, niin ravinteiden kuin maunkin osalta.

Koen nykyään olevani huomattavasti lähempänä Teräsmiestä kuin reilu kolme vuotta sitten. Jaksan paremmin, olen pirteämpi, olen yleisesti ottaen paljon innokkaampi ja reippaampi, teen asioita, joita tuolloin en kuvitellutkaan. Olen oman elämäni supersankari ja kehityn koko ajan. En tietenkään väitä, että kaikki johtuisi pelkästään ruuasta, mutta selkeä osansa sillä on. Muista asioista suurin vaikuttaja on ollut NLP, jonka avulla olen oppinut ajattelemaan uusilla tavoilla. Ehkä kirjoitan siitäkin joskus, mutta nyt ei ole se aika.

Uskon ruuan vaikuttavan terveyteemme ja pirteyteemme huomattavasti enemmän kuin yleisesti kuvitellaan. Koska tutkimustulokset ja julkisuudessa esiintyvät lausunnot ovat ristiriitaisia, oman kokemuksen ohella uskohan näissä asioissa ratkaisee. Minä uskon näin. Muiden ei ole pakko jakaa uskoani, mutta eletään silti sovussa, jooko.

Ihminen on sitä mitä hän syö. 

Porttiteoria

Kaikkihan tietävät, että ihminen, joka kokeilee tupakkaa tai alkoholia, on kohta assan kulmalla silmät verestävinä kerjäämässä rahaa seuraavaan heroiinipiikkiin. Miedot aineet johtavat vahvempiin. No kaikkihan oikeasti tietävät myös, ettei se homma ihan suoraan näin mene. Ihmiskeho ja -mieli ovat mestareita valehtelemaan itselleen, että nyt tätä on saatava lisää. Kuka narkkari haluaa käyttää huumeita? Kuka vuosia tupakoinut haluaa jatkaa, kun se vaan on niin hyvää ja coolia?

Jos ei puhuta huumeidenkäytöstä, paha riippuvuuden aiheuttaja löytyy lähempääkin, yleensä jokaisesta keittiöstä. Tietenkin sokeri. Kenelle on joskus (usein, lähes joka kerta?) käynyt niin, että tekee mieli ottaa karkki, mutta kappas, kun menikin koko pussi. Kylläpä maistuisi pala suklaata, jahas, pitääkin mennä ostamaan uusi levy. Jos vaan ihan pikkusen maistan sun pullasta, hei mä haluun oman, tuo kolme samantien!

Kuten mistä tahansa ravintoon liittyvästä aiheesta, sokeristakin on tutkimustuloksia puolesta ja vastaan. Ehkä räikeimmin kotiinpäin vetää (ymmärrettävistä syistä) Dansukker sivuillaan. Dansukkerin mukaan sokeri on terveysvaikutteinen, koska sitä lisäämällä lapset saadaan syömään terveellisiä tuotteita. Eli ei muuta kuin dippaamaan parsakaalia sokerissa, voiko mikään olla terveellisempää. Ai niin, ehkä se parsakaali ilman sitä sokeria. Käsittämätöntä propagandaa Dansukkerilta. Aivan kuin tupakkatehtaat väittävät, ettei tupakka mitään pahaa aiheuta. Samoin panimoteollisuus väitti, ettei mainostaminen lisää kulutusta. Minkä takia liikeyritykset sitten mainostavat, jos ei siitä mitään hyötyä ole?

Keskustelin talvella Facebookissa siitä, miten ravintosuositusten päättäjät eivät yhtään kuuntele sitä, miten monen fyysinen ja henkinen olo on parantunut vähentämällä viljoja ja sokeria. Tuon kommentin jälkeen armas sukulaiseni rinnasti karppaajat narkkareihin. Eli narkkareidenkin keho vaatii lisää huumeita, niin karppaajillakin on hyvä olo ilman viljaa ja sokeria. Selkeä logiikka, eikö? No ehkä vähän vino. Tai nurinkurinen. Tai ihan perseestä. Entä jos narkkarille tuleekin vieroituksen jälkeen hyvä olo ilman huumeita? Valehteleeko keho silloinkin ja parasta olisi käydä ryöstämässä kiska ja ostaa piikki? Kyseisen logiikan mukaan kyllä.

Muinoin kun ostin karkkia, sitä meni helposti pussi yhdeltä istumalta, kun piti ottaa vain pari. Varsinkin nälkäisenä. Ja sitten oli ähky ja paha olo. En väitä, että karkin tai sokerin syönti porttiteorian mukaisesti johtaa koviin huumeisiin, mutta oman ja monen muun kokemuksen mukaan se johtaa koko ajan kasvaviin sokerimääriin, insuliinimääriin ja ylipainoon. Mutta kuten joka asiassa, poikkeuksia on. Ainakin Dansukkerin väki tekstinsä perusteella.

Ilman sokeria pärjää hienosti, jos haluaa. Ilman viljoja pärjää hienosti, jos haluaa. Meillä kotona yksi puolen kilon ruskea raakaruokosokeripussi kestää kahvinjuojien kyläilyineen varmasti yli vuoden. Joskus nälkäisenä tekee mieli karkkia, mutta koska niitäkään ei juuri kaapeista löydy, onneksi, pala tai pari tummaa suklaata vie himon pois.

Porttiteoria siis toimii sokerin osalla ainakin jollain lailla. Samalla lailla kuin huumeiden kanssa, myös makeanhimosta pääsee helposti eroon. Lakkaa käyttämästä himoa aiheuttavia ruoka-aineita. Se on helppoa, jos haluaa. Kaikki on helppoa, jos haluaa. Eri asia on, haluaako.

Kebabin kotimaassa

Olin juuri pari viikkoa Turkissa. Joka päivä paistoi aurinko, lämpöä oli yli 30 astetta ja rusketusta tuli. Joka päivä myös söin. Millaista oli ruoka? Ajattelin kertoa. 

Aamupalan söimme joka aamu hotellilla. Vaikka Suomessa yhdistettäisiin kaikki Vaakuna- ja Scandic-hotellit, niistä tuskin saisi läheskään tuon veroista aamiaista. Juustoja ja salaatteja oli molempia viiden metrin pöytä, löytyi kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, rusinoita, mulperimarjojakin. Jugurtteja oli useanlaisia, myös turkkilaista. Erinomainen jugurttijuttu muuten syntyy myös ricotta-juustosta. Puuroja ei ollut, poislukien oatmeal, jossa lieni litraa maitoa kohden yksi kaurahiutale.

Erinomaista jugurtin seassa oli kennohunaja, jota söin reissulla ensimmäistä kertaa. Ja söin joka aamu, oli melkoisen hyvää. Ja Suomessa ilmeisesti melkoisen kallista. Luulisi olevan tavallista hunajaa halvempaa, kun työvaiheita on vähemmän. Täytyypä tutustua tarkemmin aiheeseen. Liekö se kennoissa oleva mehiläisenkakka, mikä siitä niin hyvää teki.

Iso osa Oban (kaupunginosa, jossa hotellimme sijaitsi) ravintoloista tuotti pettymyksen. Ruoka oli kehnoa hintojen ollessa lähes Suomen tasolla. Kahdessa ravintolassa reissumme aikana ruoka oli niin hyvää, että niihin teki mieli mennä uudestaan. Ja menimmekin. Ensimmäinen oli kebab-ravintola. Nami nami, kebabia. Eikä sisältänyt jauhoja.

Turkissa döner-kebab, eli vartaassa tehtävä kebab, on yleisimmin kanaa. Ja olipahan herkullista kanaa. En tiedä, millä se oli maustettu pippurin ja suolan lisäksi, mutta kielen se vei mennessään. Lihakebab oli shish-kebab-tyyliin pienissä vartaissa olevia jauheliakebakkoja. Erinomaisesti maustettuja myös nekin ja makuelämystä ei ainakaan vähennä se, että osa jauhelihasta oli lammasta, jonka maku selvästi erottui.

Toisen, Casper-nimisen ravintolan ehdoton herkku oli Osmanish Casserole, joka oli uunissa paistettua lihapataa sisältäen ainakin sieniä. Aivan valtavan hyvää! En ole vielä reseptejä googlaillut, mutta pakkohan tuota on kotonakin kokeilla. Ravintolassa muuten noin 25-vuotias tarjoilija teki pyydettäessä asiakkaille kampauksia ja puhui turkin lisäksi viittä kieltä.

Otsikkoon viitaten, en tiedä onko Turkki kebabin kotimaa, mutta Suomessa on aika paljon turkkilaisten (ja kurdien) pyörittämiä kebabbiloita. Sama sinänsä, mistä se on kotoisin, mutta hyvää tuo ainakin turkissa oli. Suomestakin soisi kanakebabia saavan, voisi joskus käydä maistamassa. Ehkä saakin, en vain tiedä mistä.

Hotellillakin oli joka ilta buffet-illallinen, joka oli erinomainen. Tosin vilja-allergia karsi varmasti puolet vaihtoehdoista pois. Joka ruokalajin kohdalla oli valmistusaineluettelo ja allergiakoodit siitä, mitä tuote sisältää: G gluteenia, E kananmunaa, M maitoa ja niin edelleen.  Tämän lisäksi oli terveyskoodeja, kuten LC Low Cholesterol, HC High Sugar ym. Harmi tosin, että välillä koodit oli vetäisty aivan hatusta. Ehkä paras esimerkki asiasta oli, kun aamupalan vesikannujen (jotka sisälsivät sitruunan ja kurkun viipaleita) vieressä lapussa luki HC eli High Cholesterol. Sataprosenttista luottamusta lappuihin ei jostain syystä syntynyt.

Kerran viikossa hotellin buffetissa oli meksikolaisen ja kerran turkkilaisen ruuan ilta. Meksikolainen ei mitenkään säväyttänyt, mutta turkkilaiset eväät olivat erinomaisia. Grillattua lammasta kastikkeella, erilaisia lihapatoja, kanakebabia ym. Maistoin myös vasikan aivoja. Niistä ei jäänyt erityistä mielikuvaa, eli ei ollut erityisen pahaa tai niin hyvääkään, että lisää olisin ottanut. 

Jälkiruokatarjontaa hotellin buffetissa oli paljon ja huh huh, miten makeaa. Pari crème brûléeta (tulikohan tarpeeksi ylämerkkejä) söin ja montaa muuta maistelin, mutta eivät ne oikein meikäläisen suuhun maistuneet. Turkkilaisessa illassa suosikkini oli White pudding with chicken breast, joka sisälsi äklömakeaa valkoista vanukasta, jonka seassa oli pieninä paloina kanaa. Hyi hitto, mikä keksintö, ei tarvinnu ku pala maistaa.

Kaiken kaikkiaan Turkin reissu oli mahtava loma. Turkkilainen ruoka, missä sitä sai, oli hyvää. Yleisesti ottaen turistipaikan ravintolat tarjosivat huonoa ruokaa kalliilla, mutta kun löysi hyvän paikan, niin ruokakin maistui. Tarjoilijat olivat joka paikassa aivan huikeita, iloisia ja juttelevia. Ja joka paikassa lapset huomioitiin prinsessoina ja prinsseinä. Otan joistakin ruuista esimerkkiä kotiinkin. Hotellihenkilökunnan ja tarjoilijoiden käytöksestä ja asenteesta otan paljonkin.

Kermaa Lidlistä

Lidl on mukava piristysruiske Suomen ruokakauppatarjonnassa S-ryhmän ja Keskon duopolissa. Kaupoista juuri Lidl on oma suosikkini. Se on aina kauppareissun ensimmäinen kohde ja vasta sen jälkeen suunnataan muihin marketteihin, jos jotain sellaista tarvii ostaa, mitä saksanputiikista ei saa. Lidlistä saa muitakin tuotemerkkejä kuin Euroshopperia, Xtraa tai Pirkkaa. S:n ja K:n tarjonnasta päätellen ei juuri uskoisi, että muita on olemassakaan.

Vaikka menisi vieraaseen Lidliin, homma toimii samalla lailla. Ensin suunnistetaan leipähyllyjen välistä vihannesten luokse. Lähes poikkeuksetta kasvikset ovat halvempia kuin muualla. Valikoima on jättimarketteja pienempi, mutta kyllä tuolta pirtelö- ja salaattiainekset saa hienosti raavittua. Vihannesalueen jälkeen kaupan perällä ovat juustot, joita on ihan mukavan iso valikoima, harmittavan usea vain lisäaineilla kyllästetty. En osta värjättyä juustoa!

Juustojen jälkeen tieni käy maitotuotehyllylle, josta koriini tarttuu turkkilaista jugurttia ja kermaa. Kerma on selvästi halvempaa kuin muissa kaupoissa. Ja kyllä, se on suomalaista. Mutta hetkonen? Elokuun alussa Lidlissä asioidessani huomasin kermapurkin ulkonäön muuttuneen. Oranssiin tetraan oli ilmestynyt vihreä palkki, jossa luki LAKTOOSITON. Ainesosaluettelo sisälsi ennen pelkän kerman, mutta nyt myös karrageenia.

Karrageeni on merilevistä saatava luonnontuote, jota käytetään hyytelöimisaineena. Niin, samaa mietin, mihin sitä kermassa tarvitaan? Kermahan on nestettä. Arlan mukaan heidän luomukermassaan karrageenia käytetään homogenoinnin korvikkeena estämään kerman erottumista. Mitä väliä sillä on? Purkkia voi ravistaa, jolloin kas kummaa - nesteet taas sekoittuvat. Lidlin kerma kuitenkin on homogenoitua. Homogenoinnissahan maitotuotteiden osaset pilkotaan niin pieniksi, että ne läpäisevät suolen ongelmitta, mikä myös aiheuttaa ongelmia.

Pilkotun karrageenin on todettu aiheuttavan tulehdusta, syöpää ja suolistovaivoja. Muistan jostain lukeneeni, että laktoosia sietäville ei suositella laktoosittomia tuotteita. En muista lähdettä, enkä tiedä mihin perustuu. Yleensä kerma säilyy viikon verran. Nyt Lidlin uusi LAKTOOSITON kerma säilyy kolme viikkoa. Totta kai kaupalle hyvä homma.

Itse en aio kyseistä kermaa ostaa. Laktoosia sietävänä en osta laktoosittomia tuotteita, enkä varsinkaan lisäaineellisia. Pitäkää nipottajana ja friikkinä, ei se haittaa, se on oma valintani. Todennäköisesti joku muukin puhtaan ruuan nimeen vannova on siirtänyt kermaostokset muualle. Vihannesten, muutaman juuston, jugurtin ja kerman takia olen siis itse Lidlissä asioinut ja jos tästä neljän asian listasta poistetaan yksi meidän perheen peruselintarvike, joka joka tapauksessa pitää jostain ostaa ja jota ei nyt Lidlistä saa, kynnys jättää Lidl väliin kauppareissun kohteista alenee. Omat Lidlissä asioimiseni ovat selvästi vähentyneet viimeisen kuukauden aikana.

Laitoin Lidlille palautetta asiasta ja kyselin, josko kerman voisi saada takaisin hyllyyn. Laktoositon kerma kuulemma palvelee suurempaa ryhmää ihmisistä ja hyllytilan puutteen takia vanhaa tuotetta ei enää saa. Ja jokainen palaute luetaan jne. Pari vuotta sitten Lidlin Eridanous-jugurtti poistettiin myymälöistä, mutta palautteen myötä se saatiin sinne takaisin. Toivottavasti tässä käy samoin.

Yhdessä on mahdollisuus vaikuttaa. Sen osoittaa esimerkiksi tämä nimenvaihtojuttu. Pieni asia, mutta oikea askel oikeaan suuntaan. Jos haluat luonnollisemman lisäaineettoman kerman takaisin Lidlin valikoimaan, lähetä Lidlille palautetta. Ja mielellään asiallista, koska se todennäköisesti toimii vittuilua paremmin. Itselleni kerma on tärkeä osa ruuanlaittoa ja toivon, että tarpeeksi moni on samaa mieltä jotta saadaan parempi kerma takaisin. Tai jopa homogenoimaton.

Karppaaja on neekeri

Ketähän otsikko loukkaa eniten? Hiilihydraattitietoisesti syöjiä vai tummaihoisia ihmisiä? Ollaanko siinä rasistisia karppaajia kohtaan vai haukutaanko siinä tummaihoisia ihmisiä pekonia ja voita syöviksi ympäristöntuhoajiksi. Entäs, jos se loukkaakin todellisesta elämästä vieraantuneita kukkahattutätejä ja -setiä? Antaa loukata vaan.

Jos ihmistä sanoo tummaihoiseksi, se on rasismia. Jos ihmistä sanoo neekeriksi, se nyt ainakin on rasismia. Englanniksi neekeri kääntyy muotoon negro. Sana on alunperin tullut espanjalaisilta. Espanjaksi negro tarkoittaa mustaa, samoin portugaliksi. Latinaksi vastaava mustaa tarkoittava sana on niger. Neekeri tarkoittaa siis mustaa.

Nykyään sanan käyttö tuomitaan lähes poikkeuksetta, mutta aina ei näin ole ollut. 1400-luvulla, kun espanjalaiset näkivät tummia ihmisiä ensimmäistä kertaa, he kutsuivat näitä negroiksi, siis mustiksi. Sen jälkeen termi vakiintui. Muun muassa Martin Luther King Jr. (joka oli itsekin musta) käytti termiä kuuluisassa puheessaan I have a dream. 1960-luvulla, kun ilmeisesti sanottava oli vähissä, keksittiin, että neekeri-sana viittaa orjamenneisyyteen ja siitä tuli paha. Sanan merkitys ei liene muuttuneen missään vaiheessa siitä, että sillä tarkoitetaan tummaihoista ihmistä. Ainoastaan joku älypää keksi, että se halventaa. Siispä on rasismia sanoa tummaihoista tummaihoiseksi.

Ymmärrän, että lentokentällä vaikkapa pommi- tai terroristi-sanan sanominen aiheuttaa kädellä vuoratun lateksihanskan työntymisen  takapuoleen. Ei muuten kannata kokeilla. Sitä taas en ymmärrä, miksi joku vuosisatoja vanha sana demonisoidaan tarkoittamaan jotain eri asiaa kuin se todellisuudessa tarkoittaakaan. Varmasti esimerkkejä on muitakin. Minä en ole rasisti ja minun mielestäni sana neekeri tarkoittaa tummaihoista ihmistä, enkä näe siinä mitään halventavaa. Jos siis sanaa uskaltaisin käyttää, koska silloinhan kukkahattutädit hyökkäävät kimppuun.

Mutta sitten itse aiheeseen. Media tuntuu vihaavan karppaajia enemmän kuin natsit juutalaisia tai Perussuomalaiset neekereitä. Ja minkä takia? Millekään en ole vielä järkevää ja perusteltua syytä kuullut. Tosin jos itsellä on paha olo, lienee helppo vihata muita, jopa kokonaisia kansoja, jonkun yksittäisen ihmisen tekojen perusteella. Ihan samoin kuin itse sanoin yläpuolella Persuista (niinkään ei kai saisi sanoa). Eivät varmasti kaikki heistäkään pelkää ulkomaalaisia, mutta niin media on saanut meidät uskomaan.

Sana karppaus on väännös englanninkielisestä termistä low carbohydrate, joka tarkoittaa matalaa hiilihydraattia, joka taas tulee siitä, että syödään vähemmän hiilareita kuin meille suositellaan. Jonkin ruokavalion noudattaminen on aina tietoinen valinta ja mitä pidempään ruokavaliota noudattaa, sitä tietoisempi yleensä syömisistään on. Tietoisuudella tarkoitan sitä, että tiedostaa miksi syö ja kiinnittää huomiota siihen mitä syö.

Varmaan sadannen kerran tässäkin blogissa totean, että hiilihydraattien vähentäminen on juuri sitä, mitä Pekka Puska ja Mikael Fogelholmkin neuvovat tekemään. Mutta.. Karppaus se vasta vaarallista on! Ja juutalaiset ne ennen vanhaan vasta vaarallisia olivatkin! Ja näkki kaivossa. Antakaa nyt pliis jotain faktaa.

Karppaus on nykyajan noituutta, toimintaa joka täytyy selvin (ja valheellisin) argumentein tuomita ilman, että asioista tarvitsee ottaa tarkemmin selvää. Kai se noita kellui vedessä, jos osasi uida. Tai jos olivat suonensa täynnä eläinrasvaa, joka on toki kevyempää kuin vesi. Ehkei se yhtymäkohta noituuteen olekaan niin kaukaa haettu. Roviotkin varmasti näkyisivät kauemmaksi, kun rasva iloisesti räiskyen laulaa suloista säveltään.

Uutisista saa kuulla jatkuvasti valheita, miten karppaus sitä ja karppaus tätä ja karppaaja kuolee ja pullansyönti vain voi pelastaa. Esimerkiksi tämä laatulehti Aamulehdessä julkaistu uutinen tietää kertoa, että karppaus rehevöittää Itämerta. Mutta kappas, kun itse jutussa ei karppausta edes mainittu, ainoastaan otsikossa. Tai miten Hesarin mukaan karppaajat ovat alttiimpia diabetekselle. Mielenkiintoista sinänsä, että tutkimuksessa ei ollut mukana lainkaan karppaajia, eikä väitöskirjan tekijäkään mainitse karppauksesta mitään. 

Demi-lehti teki lukijakyselyn, mikä ruokatrendi ärsyttää teinityttöjä. Mikäs muukaan kuin karppaus, ja pitihän se uutisoida Hesaria ja ihan TV-uutisia myöten. Olisin vastannut ihan samalla lailla, tosin ehkä eri perusteilla kuin teinitytöt. Oletan, että vastaajilla oli tullut negatiivinen kuva karppauksesta median myötä. Itselläni on tullut negatiivinen kuva mediasta ja karppauksen uutisoinnista. Suomen luontojärjestöt syyttävät karppausta ympäristöjalanjäljen kasvattamisesta. Jälleen kerran, miksi hiilarit pitäisi korvata lihalla? Tai fossiilisilla polttoaineilla?

Jutta Gustafsberg kertoo Aamupostissa, että hänelle treenatessa liian vähät hiilarit eivät sovi, eikä hän siksi sitä suosittele. Otsikko taas kertoo, että Jutta ei suosittele karppausta. Iltalehti laittaa paremmaksi ja on sitä mieltä, että Gustafsberg tyrmää karppauksen. Hymy vetää vielä pidemmälle ja otsikoi jutun Gustafsbergin täystyrmäykseksi karppaukselle. Kyllä ennen oli paremmin, sanoisi mielensäpahoittaja. Surullista kyllä, mutta ilman koulutustakin minä olisin varmasti parempi toimittaja kuin noiden uutisten julkaisijat. Toisaalta olen iloinen, että minun ei tarvitse moisia juttuja julkaista.

Hiilareiden vähentäminen on ookoo ja kaikkien suositusten mukaista, mutta karppaus on kuolemansynti. Neekeri eli negro on musta, mutta mustaa ei saa sanoa mustaksi, vaikka musta on aina muotia, kysykää vaikka Pariisista. Persuja ei saa sanoa Persuiksi eikä Kepua Kepuksi. Ja miksi? Siksi, että joku kukkahattutäti tai -setä jossain on joskus hommien puutteessaan keksinyt niin. Takuulla valtion virkahenkilö (kun virkaMIES on sekin halventavaa). 

Karppaaja on nykyajan neekeri, mukava heppuli, joka tiedostaa ainakin omia syömisiään ja mahdollisesti jopa muuta ympäristöään. Karppaajan lautanen ja neekerin väri ovat hieman eri näköisiä, mihin valkoinen mäkkärikansa on tottunut, mutta kummassakaan ei ole vikaa. Maailmaan mahtuu erilaisuutta. Mutta kun demonisoidaan sanoja, niin minkäs sille voi. Nykyään nuo molemmat ovat kirosanoja. Minä tarjoan pari seuraavaa kirosanaa. Vittu mitä paskaa!

Mikael Fogelholmin haastattelu

Mikael Fogelholmia on varmaan turvallista lähteä haastattelemaan. Toimittaja tietää tasan tarkkaan, mitä sieltä suunnalta on odotettavissa. Nimittäin täysjyvää. Ja hetken päästä lisää täysjyvää. Sitten saattaa tulla jotain lihansyönnistä, jonka jälkeen palataan taas täysjyvään. Täysjyvän ohella haukutaan karppaajat ja kerrotaan voin vaaroista. 

Seuraava haastattelu on kuvitteellinen. Kaikki yhtymäkohdat todellisiin henkilöihin ovat täysin keksittyjä. Tai sitten eivät. Haastattelu sisältää sarkasmia, kärjistämistä, parodiaa ja vittuilua. Tarkoituksenani ei ole loukata Fogelholmia, älköön kukaan muukaan siis loukkaantuko! Tekstin tarkoitus on olla edes vähän hauska ja ajatuksia herättävä.

Täysjyvää

Toimittaja: Hyvää päivää, herra professori.

Fogelholm: Päivää päivää.

T: Lukijamme haluaisivat tietää..

F: Täysjyvää.

T: Mutta en ehtinyt vielä kysyä..

F: Täysjyvää.

T: Entä, jos vatsa ei kestä?

F: Täysjyvää.

T: Selvä, kiitoksia. 

Karppaus

Toimittaja: Viime aikoina karppaus..

Fogelholm: Paha, todella paha.

T: Sehän tarkoittaa siis, että vähennetään huonoja hiilihydraatteja ja syödään enemmän kasviksia sekä kiinnitetään huomiota rasvojen laatuun. Eikö se ole hyvä juttu?

F: Karppaus on hiilihydraatiton kultti ja tosi huono juttu.

T: Miksi karppaus on huono juttu?

F: Se on huono juttu, ne syövät voitakin.

T: Eikö voita saisi syödä?

F: Tietenkin saisi, itsekin syön. Voita voi syödä leivän päällä, ei leivän tilalla!

T: Kuka korvaa leivän voilla?
F: Karppaajat.

T: Miksi olette huolissanne karppauksesta?

F: Karppaajat syövät pelkkää pekonia ja juovat kermansa voisulalla.

T: Miksi olette tätä mieltä?

F: Koska niin se on, minä tiedän. Karppaus on vaarallista. Tai ainakin se voi olla vaarallista..

T: Onko teillä osoittaa tutkimuksia väitteenne tueksi.

F: On niitä olemassa, mutta en niitä nyt esittele. Karppaus on (tai voi olla) vaarallista. Ne eivät syö hiilihydraatteja lainkaan. Eivätkä varsinkaan täysjyväleipää. Lisäksi karppaajat pilaavat juhlapöydän tunnelman, koska eivät syö pullaa.

T: Mutta eikö ole erittäin terveellistä olla syömättä pullaa?

F: Karppaajat pilaavat tunnelman. Lisäksi karppaajat lähettelevät ovat aggressiivisia hiilihydraattien puutteen takia. He lähettävät minulle vihapostia. He eivät osaa keskustella. Heidän viestinnälleen on tyypillistä henkilökohtaisuuksiin menevä panettelu.
T: Oletteko saanut paljonkin vihapostia?
F: Urani aikana yhden käden sormilla laskettavissa.
T: Ja sen perusteella tuomitsette karppaajat aggressiivisiksi tunnelmanpilaajiksi?
F: No, näin minä olen asian kokenut.

T: Mistä tiedätte, että karppaus on vaarallista?

F: Siitä ei ole olemassa pitkän aikajänteen tutkimustietoa.

T: Aivan, tätä olette toistuvasti sanonut. Entä onko virallisterveellisestä ruokavaliosta olemassa moisia?

F: Ei, mutta karppaus on vaarallista.

Ekologisuus

Toimittaja: Olette usein puhunut ruuan hiilijalanjäljestä.

Fogelholm: Kyllä, sitä pitäisi pienentää.

T: Millä sitä voi pienentää?

F: Syömällä vähemmän lihaa ja enemmän kasviksia.

T: Minun tietojeni mukaan iso osa karppaajista ei syö lihaa yhtään enempää kuin muutkaan. He ovat vain vaihtaneet viljatuotteet kasviksiin, joilla on pienempi hiilijalanjälki. Mitä sanotte tästä?

F: Karppaus kasvattaa hiilijalanjälkeä. Ja liha lihottaa

T: Oletteko lihansyöntiä vastaan?

F: En toki. Olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi syödä lihaa harvemmin, mutta syödä parempaa lihaa, kuten sisäfilettä.

T:  Eikö ole huomattavasti epäekologisempaa syödä eläimestä vain sisäfile? Ja kallista?

F: Sisäfile on vähärasvaista ja sen takia terveellistä ja hyvää. Jokaisen pitäisi pyrkiä pienentämään hiilijalanjälkeään.

Lopuksi

Toimittaja: Mitä itse suosittelisitte huonosti syöville suomalaisille.

Fogelholm: Täysjyvää.

T: Entä täysjyvän lisäksi?

F: Suosittelisin vähentämään huonoja hiilihydraatteja ja syömään enemmän kasviksia sekä kiinnittämään huomiota rasvojen laatuun.

T: Mutta eikös tuo ole täysin sama asia, mitä karppauksella ymmärretään?

F: Tuo ehdottamani on erittäin terveellistä, kun taas karppaus on todella paha juttu terveyden ja ympäristön kannalta.
T: Suosittelette vähentämään nopeita hiilihydraatteja, mutta täysjyvää ja ruisleipää kehotatte syömään paljonkin.
F: Täysjyvä on hidasta hiilihydraattia.
T: Eikä ole, vaan nopeaa.
F: Öö, no jos täysjyvävilja on sitten keskinopeaa hiilihydraattia..

T: Kiitos, Mikael Fogelholm. Haluatteko vielä sanoa jotain lukijoillemme?

F: Täysjyvää.

Yllä oleva haastattelu, joka on siis parodiaa, on toki itse keksitty, mutta tämä on se kuva, joka itselleni hänen julkisuudessa esiintymisistään on jäänyt. Toki olen kärjistänyt, mutta aivan samankaltaisia Fogelholmin lausuntoja löytyy kyllä eri medioissa julkaistuista jutuista. Itsepintaisesti intettynä. Yritin löytää kommentteihin mahdollisimman paljon lähteitä, jotta parodiassa pysyisi totuuden siemen.

Olen lukenut aika monta Fogelholmista tehtyä haastattelua ja näin jälkikäteen mietittynä hän toistaa niissä hämmästyttävän paljon samoja asioita. Ja sanomisissaan löytyy hämmästyttävän paljon ristiriitaisuuksia. Noilla argumenteilla en taaskaan ihmettele yhtään, miksi herra herättää ristiriitaisia tunteita. En halua olla osana minkäänlaista ajojahtia tai vihaposteja, mutta edelleenkään en pidä suurena yllätyksenä, miksi sellaista tapahtuu. No, jospa seuraava teksti käsittelisi jotain muuta kuin Fogelholmia.

Fogelholm vaihteeksi valheen maailmassa

Voi Fogelholm sinua aikuista ja korkeasti koulutettua miestä. Miten voikaan ihminen antaa typeriä lausuntoja ja samalla itsestään varsin säälittävän kuvan. Hetkeäkään en usko, että Fogelholm olisi tyhmä, sillä hänen harrastamaansa manipulointia ei ummikko osaisi tehdä. Eikä välttämättä asioihin perehtymätön erottaa totuudesta.

Fogelholmin uusimman MTV3:n nettisivuilla ilmestyneen haastattelun perusteella karppaajilta lienevät taas kaikki elämän perusedellytykset hukassa. Ihme, ettei hän näin pääsiäisen lähestyessä kerro, että kyllä karppaajakin voi syödä niitä pääsiäismunia ja mämmiä. Ja vaikka juoda kuravettä päälle. Ehkä kertookin vielä ennen pääsiäistä.

Matti Uusitupa tunnetaan karppivastaisuudestaan ja humpuuki-sanan käytöstä. En tiedä, onko Fogelholm puhunut humpuukista, vai onko se viisaan toimittajan keksimä termi mahdollisimman paljon klikkauksia tuottavaan otsikkoon. Fogelholmin mukaan karppausleivät ovat epäluonnollisia, otsikon mukaan ne ovat humpuukia. Karppausleivät olisivat siis petkutusta. Teuvo Oinosen mielestä homot ovat epäluonnollisia. Ovatko homot humpuukia, eli tässä tapauksessa satuolentoja? Epäluonnollisuus ei yksinään tee mistään humpuukia.

Karppileivissä on tavallisia leipiä vähemmän hiilareita. No, aika selkeää, senhän takia ne ovat karppileipiä. Tosin jos viljasta (yleensä gluteenista) saa oireita, karppileivät eivät niitä ratkaise, koska niidenkin (ainakin joidenkin) valmistusaineissa gluteenia käytetään. Se, että Fogelholmin mukaan karppausleivät eivät ole luonnollinen vaihtoehto täysjyväleivän korvikkeeksi, on luonnollista. Hänen haastatteluistaan on käynyt ilmi, että mikään, ei mikään koko maailmassa voi korvata täysjyväleipää. Professorille tiedoksi, keliaakikotkin pärjäävät ilman "kuitupitoista täysjyväleipää".

Sanokaapa ihmiset, minkä takia viljatuotteista tehty leipä olisi ainoa oikea leipä? Vertailun vuoksi, vaikka Suomessa lehmänmaidosta tehty salaattijuustokaan ei ole aitoa Fetaa, voi se silti olla hyvää ja luonnollista. Kannattaako uusia ruokalajeja tai reseptejä enää kehitelläkään, jos maailma on niin valmis, että uudet ruuat ovat epäluonnollisia? Henkilökohtaisesti en vatsasyistä tavallisia enkä karppileipiä käytä, mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että muut käyttävät.

Kaikkein idioottimaisin kommentti Fogelholmilta kyseisessä haastattelussa on väite, että karppaajat korvaavat kuitupitoisen leivän voilla. Siis anteeksi häh? Voisinko toistaa? Siis korvaavat leivän voilla. Nyt on myönnettävä, että ruoka-asioiden tiimoilta tämä menee kirkkaasti tyhmimmäksi aivopieruksi tänä vuonna. Viimevuotisen kisan voitti ylivoimaisesti Ursula Schwab. Jos ja kun Fogelholm ei ole tyhmä, minkä helvetin takia hän antaa noin tyhmiä lausuntoja? Ymmärrän, että hän tykkää leivästä ja hehkuttaa sitä, niin minäkin hehkutan joogaa hyvänä harrastuksena. Mutta minkä takia hän valehtelee noin räikeästi?

Leipätiedotuksen toiminnanjohtajan Ulla Rauramon mukaan naisten pitäisi syödä kuusi palaa ja miesten yhdeksän palaa leipää päivässä. Typerää, mutta ei puututa siihen. Rauramo muuten sanoo ko. jutussa: "Mikäli ruisleipä keksittäisiin nyt, se olisi terveysvaikutteinen tuote numero yksi koko maailmassa". Itselleni herää pari kysymystä. Koska ruisleipä on jo keksitty, miksi se ei ole terveysvaikutteinen tuote numero yksi koko maailmassa? Miksi sitä ei Suomen lisäksi muualla juuri edes noteerata?

Suomen suosituin leipä painaa 27,5 grammaa viipaleelta. Yhdeksän viipaletta tätä leipää painaa siis 247,5 grammaa. Tämän verran siis "terveellisesti" syövä mies ruokavaliotaan karppisuuntaan muokatessaan vaihtaisi päivässä leivästä voihin. Naisen vaihtama määrä on 165 grammaa. Todellisen tilaston mukaan suomalaiset syövät leipää keskimäärin 51 kiloa vuodessa, eli 140 grammaa joka päivä. Fogelholm on siis sitä mieltä, että karppaajat syövät pelkän leivän poisjättäessään kaksi pakettia voita viikossa. Luonnollisesti monet karppaajat käyttävät voita myös muuhun ruuanlaittoon kuin paljaaltaan leivän korvikkeena, joten ne määrät tulevat tuohon vielä päälle.

Vaikka Fogelholm ei sitä suoraan sanokaan, hänen lausunnostaan rivien välistä paistaa, että on paha asia, että karppaajat pääsevät muodostamaan yhteisöjä netin välityksellä ja että kymmenen vuotta sitten oli paremmin, koska silloin pahat karppaajat eivät olisi itse päässeet käsiksi tutkimustietoon ja vertaisiinsa vaan olisivat luottaneet ainoastaan lehtiin ja korkeasti koulutettuihin. Aika muuttuu, toisten mielestä valitettavasti, toisten mielestä onneksi.

Fogelholmin mukaan E-koodien nostaminen isoksi ongelmaksi on älytöntä. Olen samaa mieltä, joskaan en varmasti tarkoita asiassa samaa kuin hän. Natriumnitriittiä, aspartaamia ynnä monia muita selvästi haitallisia aineita lukuunottamatta E-koodeista ei kannata tehdä ongelmaa. Kissa pitäisi nostaa pöydälle niiden huonolaatuisten ja pitkän hyllyiän ja prosessoinnin vaatimien tuotteiden osalta, johon niitä joudutaan lisäämään. Mutta en jaksa nyt E-koodeista puhua.

Fogelholm ihmettelee karppauksen saamaa mediahuomiota. Voin paljastaa, mistä se johtuu. Nyt, käsi ylös ne, ketkä ovat jatkuvasti esillä mediassa puhumassa karppauksesta. Kappas, ei noussut kuin neljä kättä ja nuo kädet eivät näytä karppaajien käsiltä. No mutta, siellähän viittaavat vanhat tutut Matti, Mikael, Pekka ja Ursula. Kuinkas sattuikaan. Ketkähän tätä mediahuomiota ylläpitävät? Jos on jatkuvasti lehtien palstoilla kyseisestä aiheesta, olisi hyvä, jos olisi paljon sanottavaakin. Nyt se on yhtä ja samaa. Ei kannata enää ihmetellä mediahuomiota. Ja ihan suoraan sanottuna, en hirveästi ihmettele vihaista palautettakaan. Jos mediassa puhuu karppauksesta asiantuntijana, kannattaisi aiheesta tietää ja sen jälkeen niiden oikeiden tietojen perusteella puhua totta.

Fogelholm suosittelee karppauksen sijaan maalaisjärkeä. Fogelholm, tuo entinen Nutrilett-pussidieettimannekiini, suosittelee maalaisjärkeä niille, jotka syövät paljon vihanneksia ja vähän huonoja hiilihydraatteja. Maalaisjärjen käyttö on tosiaankin monelta unohtunut. Monelta poliitikolta, monelta karppaajalta ja monelta tutkijalta, muiden muassa. Fogelholm peräänkuuluttaa tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota. Olen sataprosenttisen samaa mieltä ja uskoisin, että suurin osa karppaajista on myös. 

Nykymaailmassa tieto liikkuu niin nopeasti ja säilyy tallessa niin kauan, että ristiin puhumisesta ja höpöhöpöjutuista jää useimmiten kiinni. Mitä hyödyttää jonkin ryhmän tarkoituksellinen mustamaalaus? Karppaajat itse tietävät nuo puheet perättömiksi, mutta asiaa tuntematon ei välttämättä osaa eroa tehdä. Mikael Fogelholm, sananvapaus ei tarkoita, sitä että noin korkeassa asemassa oleva henkilö voisi silmät kirkkaina väittää lehdissä ihan mitä sattuu. Toivoisin peiliin katsomista.

Auta minua muutoksessani

Jos et jaksa lukea, hyppää suoraan loppuun, lue kaksi viimeistä kappaletta ja toimi ohjeiden mukaan.

Vain muutos on pysyvää, sanoo sananlasku. Tottahan se on, elämä on yhtä muutosta. Jatkuvasti pitäisi sopeutua johonkin uuteen. Toiset sopeutuvat, toiset eivät. Kitinää kuulee jatkuvasti, on siihen aihetta tai ei. Toisinaan muutosta halutaan vain muutoksen vuoksi, toisinaan taustalla on jokin syy.

Muutosvastarinta on hyvin yleistä ja tavallista. Se liittynee tuntemattoman pelkoon. Vaikka asiat olisivat huonosti nyt, voivat ne olla huonommin muutoksen jälkeen. Ei siis kannata vaivautua tekemään mitään eri lailla. Ja kärsiminenhän kannattaa, se vahvistaa ja opettaa. Niin varmaan. Mieluumminhan sitä sitten on oppimatta.

Kuinkahan moni haluaa muutosta elämäänsä? Kuinkahan moni kuitenkaan tekee asian eteen mitään? Monesti on helpompaa jatkaa samalla lailla kuin tähänkin asti. Jos kuitenkin ihminen tekee muutoksen ja pääsee tavoitteeseensa, monestiko hän on tyytyväinen siihen? En tarkoita, että pitäisi jäädä paikalleen makaamaan, mutta kokemukseni mukaan hyvin moni on tyytymätön asioihinsa ja vaikka kaikki ne asiat saisi paremmalle tolalle, tyytymättömyys ei katoa mihinkään.

Mietin tuossa, että onko ruokavalion suhteellisen radikaali muuttaminen osa jotain laajempaa tyytymättömyyttä elämään. Ainakin niiden mielestä varmasti, jotka kategorisesti vastustavat toisten ruokavaliota. Ihan sama, mikä se ruokavalio on, väärin syöt kuitenkin, kun et syö niinkuin minä välittämättä yhtään, mitä suuhusi laitat. Jos ja kun minä syön vähähiilihydraattisesti, onko elämässäni jotain pielessä, kun on noin suuri muutos pitänyt tehdä?

Omalta kohdaltani ainakin vain kokeilin alkuun ja jatkaminen oli helppoa, kun mahavaivat hävisivät ja elämän laatu parani. Tätä muutosta en ole katunut hetkeäkään, eikä vanhaan palaaminen ole vaihtoehto. Aluksi mietitytti, onko hommassa mitään järkeä. Vakaasti tiesin ennen omia kokemuksiani, että idiootin hommaahan tuo on. Niin sitä voi pieni ihminen olla tyhmä ja väärässä. Mutta myönsin virheeni. Ja tyhmyyteni.

Jos tuntuu, että haluat muutosta johonkin, voi olla, että asia on pielessä ja toimenpiteitä oikeasti tarvitaan. Toinen vaihtoehto on, että päässäsi oleva ääni tai ego ei ole ikinä tyytyväinen elämääsi, vaan haluaa aina enemmän ja asioiden olevan toisin. Jos haluat elämääsi muutosta, onko oikea ratkaisu ulkoinen vai sisäinen muutos? Pitääkö asioiden muuttua vai olisiko sinun itsesi syytä muuttua? 

Tässä kun mietin elämääni taaksepäin, tuntuu etten ole kolmeenkymmeneen vuoteen ollut täysin tyytyväinen. Aina pitäisi saada vähän enemmän tai olla jotain erilaista tai tehdä jotenkin paremmin. Mitä järkeä? No eihän siinä järjen kanssa tekemistä olekaan, vaan enemmän tunteiden. Viimeisen parin vuoden aikana olen tehnyt tietoisia muutoksia elämääni. Isojakin. Lopetin työt ja jatkoin kesken jääneitä opintoja, muutin toiselle paikkakunnalle, aloitin joogaharrastuksen, olen opetellut meditointia sekä lukenut paljon kirjoja mielen, ajatusten ja tunteiden toiminnasta. 

Kaikkien näiden kautta olen tietoisesti pyrkinyt muuttamaan vanhoja ajattelumallejani ja ilokseni huomannut niiden toimivan. Tietenkin kolmenkymmenen vuoden aikana opitut ajattelumallit istuvat aika tiukassa, mutta pikkuhiljaa pystyn niitä ohjelmoimaan uudestaan ja muuttamaan tunnereaktioitani ja ajatteluani. Henkistä lässytystä. Nimenomaan. Ja sellaista, mille olisin vielä viisi vuotta sitten nauranut ja todennut, ettei iso mies tuollaista tarvi. Nyt hämärässä huoneessa seinän tuijottaminen hiljaa paikallaan istuen ajattelematta mitään on huippuhommaa!

Niin sitä ihminen muuttuu matkan varrella, kun viisautta kertyy. Harmi, etten asioita tajunnut jo paljon aikaisemmin. Mutta matka on nyt alkanut. Toivottavasti jossain vaiheessa opin todella tuntemaan itseni ja tietämään mitä oikeasti elämältä haluan.

Siinä asiassa sinä, hyvä lukijani voit auttaa! Haluan osallistua Muutoksen Mestarit -seminaariin ja haluan tehdä sen vähän eri tavalla kuin yleensä. Ryhmän Facebook-sivuilla kolme eniten tykkäyksiä kerännyttä kilpailuvastausta voittaa liput kyseiseen seminaariin ja minä haluan olla yksi kolmesta, mieluiten ykkönen. Äänestysaikaa on sunnuntaihin.

Jos siis tykkäät teksteistäni, klikkaa itsesi Facebookin ihmeelliseen maailmaan ja tykkää kilpailuvastauksestani ja mielellään jaa se myös omalla seinälläsi. Jos et pidä teksteistäni, tee sama asia ja toivo, että seminaari tekisi minusta paremman ihmisen ja kirjoittajan. Kiitos tykkääjille!

Kauneus on syöjän silmässä

Onko ruuan ulkonäöllä väliä? Ja miksi? Katsokaa vaikka Top Chef -sarjaa, jossa ammattikokit kisailevat paineen alla tehden erilaisilla teemoilla erilaisia annoksia. Nuo kilpailuannokset ovat yleensä varsin monimutkaisia asetella lautaselle. Varsinkin, kun pitäisi muistaa levitellä kastiketippoja ympäri lautasta ja sivellä erivärisiä pyreitä ja hilloja siten, että niistä muodostuu piiloviestinä vähintäänkin Oodi makkaralle.

Onhan annoksen nätti ulkonäkö ihan kiva juttu. Mutta ainakin meikäläisen junttiesteetikon kauneuskeskuksesta nuo pleittaukset vilahtavat ohi ja lujaa. Master Chefissä tavallisten talliaisten lautaset näyttävät paljon paremmilta. Mutta onko ulkonäkö merkki ruuan laadusta? Ei ainakaan minulle. En tarvitse lautaselleni Picasson teosta, ihan samalla lailla kun en tarvitse sellaista seinällenikään. En ymmärrä miksi Picasson teoksista maksetaan miljoonia. Enkä myöskään ymmärrä miksi ruuan ulkonäköä manipuloidaan esimerkiksi väriaineilla tai kiillottamalla. Tai no joo ymmärrän sen, mutta en sitä, miksi sellaisia halutaan ostaa.

Einesruokien pakkauksissa on kuvia syötävän hyvän näköisistä annoksista. Kirjaimellisesti. Kappas vaan, että pahvi usein onkin umpinainen, eikä sisälle pääse katsomaan. Mistähän johtuu? Vai onko kuva yleensä vain tarjoiluehdotus eli ehdotus, jossa ei ilmeisesti tarvitse olla mitään yhteistä sisällön kanssa? Monestako pakkauksesta sitten paljastuukin harmaata mössöä? Väri- ja muista ulkonäköaineista huolimatta. Virallisesti umpinaisuus varmasti johtuu valonarkuudesta ja säilyvyystekijöistä. Varmasti näinkin, mutta hävettäisihän se esittää treffi-ilmoituksessa parikymppistä bodaajaa, kun todellisuudessa paketissa kurkkiikin Asko Vilenius.

Entäs hampurilaismestat, Heset ja Mäkkärit ynnä muut? Niissä on tosi herkullisen näköisiä hampurilaisannoksia. Niin, kuvissa. Jopa minäkin ymmärrän, etteivät hampparit ole kooltaan yhden suhde yhteen niihin isoihin  kuviin nähden. Mutta sitten kun tilaat sellaisen, todellisuus on taas tarua karumpaa. Ihminen pystyy toki omissa aivoissaan assosioimaan kuvan purilaisen ja tarjottimella olevan käntyn samaksi lajiksi eli hampurilaisiksi. Mutta miksi ero on niin iso? Koska mielikuvat myyvät. Isojen ja näyttävien kuvien perusteella ihmiset sen ostopäätöksen tekevät, eivätkä sen tarjottimelle saapuvan todellisen tuotteen perusteella. Valitettavasti.

Onko juusto kaunista? Mielestäni juusto näyttää juustolta, mikä on ihan hyvä juttu. Yleensä juusto on sellaista kellertävää tai vaaleaa. Ja hyvä niin. Paitsi, että juustojakin värjätään. Katsokaapa huviksenne, kun käytte juustohyllyllä tai jääkaapilla. Toki eihän kaikissa ole väriaineita, mutta osassa on. Kaksi, mihin itse olen eniten törmännyt, ovat beetakaroteeni ja annatto, jotka molemmat ovat oransseja. Beetakaroteeni on antioksidantti ja A-vitamiinin esiaste, joten sinänsä se on terveellinen yhdiste. Annatto tehdään annattopensaan hedelmän kuoresta. Annattohedelmiä syödään muutenkin. Näin ollen molemmat ovat ilmeisen hyviä tuotteita ruuanvalmistukseen. 

Mutta miksi juustoa pitää värjätä?? Olkoon juusto värjätty vaikka kullalla tai elämän eliksiirillä, en periaatteesta sellaista osta. Hihhulointia, sanoo moni. Olen samaa mieltä. Kuitenkin ihmisellä pitää olla jotain mihin uskoa ja jotain mihin ei ja minä en kertakaikkiaan usko väriaineisiin omissa ruokaostosvalinnoissani. Enkä väitä, ettenkö itse koskaan käyttäisi väriaineita. Olen esimerkiksi käyttänyt kurkumaa pelkästään värjäystarkoitukseen kukkakaalimuusissani. Epäjohdonmukaista? Ehkä jonkun mielestä. Itselleni ero on kuitenkin selvä.

Eräässä kirjoituksessani viime kesänä kirjoittelin myös omenoista ja miten osaa niistä vahataan kiillon ja säilyvyyden takaamiseksi. Mitä kiiltävämpi omena, sitä pelottavampaa se kuitenkin mielestäni on. Eräs lukija kertoi omenan säilyneen kuukausia hyllyssään. Mats-Eric Nilsson kertoi uusimmassa kirjassaan  Vaara vaanii kattilassa vieläkin pidemmistä ajoista, mikäli oikein muistan.

Vihanneslaareista pyrin nykyään poimimaan hassuimman ja epämuodostuneimman näköiset kasvikset.  Voi olla, etteivät ne muuten kenellekään kelpaisi. Toivottavasti ne kuitenkin on viljelty jossain muualla kuin Chernobylin alueella. Ihan samalta ne kuitenkin maistuvat kuin muutkin. Positiivisena puolena on, että fiilis paranee, kun voi ihastella Ruben Stillerin näköistä porkkanaa tai kuvitella Timo Soinin kasvot lantun kylkeen. Ja syödä sen.

Älkää käsittäkö väärin. Toki tykkään kauniin näköisistä ruoka-annoksista. Sellaiset syntyvät helposti hyvistä raaka-aineista. Mutta kauneuden ei pitäisi olla pääosassa ruokailussamme, varsinkaan raaka-aineissa. Ruuan laatutekijät ovat sellainen, joiden taas soisi olevan pääosassa. Lautasella annoksen ulkonäkö on, kuten sanottua, kiva juttu, mutta laadun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. En halua kritisoida kauniita lautasannoksia vaan kaupoista saatavia ulkonäkömanipuloituja tuotteita.

Sananlaskun mukaan kaikki on kaunista, kun vaan silmät tottuu. Ja niinhän se on. Miettikääpä muotia. Jotkut "huippu"ihmiset Milanossa päättävät, mikä tänä vuonna näyttää hyvältä päällä ja mikä väri on tällä hetkellä kaikkein kaunein. Erinomaisen typerää. Onkohan ensi vuonna punakaalin värin oltava sininen?

Luonto ei ole virheetön. Ilmeisesti luonnossa ei esiinny suoria viivoja lainkaan, tai ainakin hyvin vähän. Miksi kurkuille pitää olla direktiivit (okei, tää on jo poistunut), miksi tomaattien pitää olla samannäköisiä, miksi liian isot tai pienet perunat jätetään peltoon, miksi lohen lihan on oltava punaista, miksi pärjätäkseen missikisoissa naisen on oltava tietyn mittainen? Sisäisen kauneuden sanotaan olevan rumien juttu. Olkoon vain, mutta se pätee ruokaankin. Sisäisesti kaunis eli laadukas lanttu on huomattavasti parempaa kuin tyhjyyttään kiiltävä omena. 

Herätkää ulkonäkökeskeisyydestä, niin ruuan kuin muidenkin asioiden suhteen. Jokaisella on takuulla tärkeämpiäkin asioita mietittävänä. Kuten että mitä hyvää tänään syötäisiin.

Hei me karpataan! Mutta miten?

Hei me karpataan on TV5:n esittämä sarja, jonka musiikki on kuin pornoelokuvissa, mutta huonompaa. Sarjaa mainostetaan, että se opettaa "karppaamaan oikein", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Karppaamiselle vain sattuu olemaan niin monta määritelmää, että "oikein" karppaaminen lienee mahdotonta. Vähän sama juttu kuin liikunnan harrastamisella. Kysykääpä ihmisiltä, mikä heidän mielestään on oikea tapa harrastaa liikuntaa ja antakaa heidän sanoa vain yksi vaihtoehto. Makuuhuoneessakin yksi tykkää höyhenestä ja toinen koko kanasta. Ei se silti tarkoita, että höyhen olisi ainoa oikea tapa.

Kirjoitin tunnelmia sarjan ensimmäisen jakson jälkeen aiemmassa tekstissäni. Tätä kirjoittaessani jaksoja on ilmestynyt viisi. Ensimmäinen jakso oli pettymys ja odotin sarjan paranevan jatkossa. No, paranihan se hieman, mutta edelleen sen anti on heikkoa. Sarjassa kuvataan ylipainoisten Annen ja Juhan laihtumista vähähiilihydraattisen ruokavalion avulla.

Päähenkilöt ovat siis kyseiset Anne ja Juha, joista Anne kirjoittaa myös blogia ohjelman sivuilla. Mukavilta tyypeiltä vaikuttavat, kuten myös lääkäri Olli ja valmentaja Jani, joka opetti Annelle ja Juhalle eräässä jaksossa vesiuintia. Kyllä, vesiuintia, vaikka vesijuoksulta se minusta näytti. Tämä ei tosin ollut Janin vika, vaan kertojan. Kokki Sami jakaa ihmisten mielipiteitä häsläämisellään. Itse en esimerkiksi ymmärrä, miten ammattikokki voi unohtaa keksitaikinasta nostatusaineet. Sami myös antaa Annelle ja Juhalle ohjeita kuin pikkulapsille. Kaiken kaikkiaan ihmiset ohjelmassa ovat viihdyttäviä tyyppejä.

Kompromisseihin sarjan tekemisessä ei varmaankaan ole tarvinnut päätyä, sillä ohjelma on tehty täysin mainostajien ehdoilla, ja se näkyy. Luultavasti ohjelma on tehty myös hyvin halvalla, koska sekin näkyy ja kuuluu (jynkkymusiikkina). Yhteistyökumppaneita on paljon ja luon pikku katsauksen syötäviin tuotteisiin.

Kokkikartano tarjoaa karppaajille vähähiilihydraattisia eineksiä. Lienee sinänsä ideana ihan okei, mutta loppujen lopuksi ne ovat kuitenkin vain eineksiä. Ja ainesosaluettelot ovat järkyttävät. Eräässä jaksossa kokattiin karjalanpaistia, eineksenä! Kyseessä on kuitenkin yksi maailman yksinkertaisimmista ruuista valmistaa, aikaa kypsymiseen toki pitää varata. Sami ja Juha sanoivat tuoreimmassa jaksossa arvostavansa aitoa ruokaa. Valitettavasti mainoseurot pitävät huolen, että aika paljon sarjassa on myös epäaitoa.

Atkins-patukat kuvataan sallittuna herkutteluna. Valmistusaineluettelon perusteella ei tee mieli maistaa. Onneksi karpatessa ei tee enää mieli makeaa ja herkuttelu erinomaisella ruualla onkin niin arkipäiväistä, ettei vanhassa merkityksessä "herkuttelua" enää tarvita.

Glucosanol estää hiilihydraattien imeytymisen. Halvempi ja takuulla terveellisempi tapa: jos et halua, että hiilihydraatit imeytyvät, älä syö niitä! Voisin kuvitella Diabetesliiton suosittelevan tätä tuotetta. Johtajansa Matti Uusitupa on sanonut, että diabeetikko voi syödä ihan mitä vain, kunhan muistaa pistää insuliinia. Lääkkeet kunniaan, kyllä elimistö kestää. 

Liposinol taas estää rasvojen imeytymistä. Näin maalaisjärjellä ajateltuna, eikö ole elimistön kannalta parempi syödä sitä, mikä elimistölle sopii ja jättää tällaiset tuotteet ostamatta? Aamupalaksi Glucosanol ja Liposinol, niin eivät imeydy hiilarit eivätkä rasvat. Nerokasta! Jos kaikki syöty ravinto ei imeydy, kuvittelisin sen johtavan helposti ylensyöntiin. Ja ylensyönti ei takuulla ole kenellekään laihduttajalle hyväksi. 

Yksi yhteistyökumppaneista on Oriola, joka mainostaa Pan-suolaansa. Kyseessä on suola, joka jättää suuhun pistävän maun. Merisuola on minun mielestäni paljon parempaa, mutta lienee makuasia ja jokainen käyttää mausteita kuten haluaa. Mukana on tottakai myös vähähiilihydraattinen leipä Karppinen. Tosi luonnollista mainostamista, kun neljän hengen pöydässä on yhtä monta pussia leipää. Karppinen muuten sisältää saman verran gluteenia kuin normaalileipä. Gluteeni lienee viljojen eniten ongelmia aiheuttava ainesosa. Kerran olen Karppista syönyt ja kohdallani toimi vanha sananlasku: Istun taikka kävelen, perse soittaa sävelen. Itselleni ei siis sovi.

Jos ruuansulatus vaivaa, Activia auttaa. Jos taas syö, kuten omalle elimistölle sopii, ei tarvita Activiaa. Tosin, jos käytät ohjelman monien yhteistyökumppaneiden tuotteita, maha toimii takuulla huonosti. Katsopa vaikka Lämpimien kuppien valmistusaineet. Jo vain tarvitaan apuja ruuansulatukseen. Ja Lämpimiä kuppeja jopa mainostetaan aitoina makuina. Blå Bandin logiikan mukaan mikä tahansa paska, mikä ei sisällä arominvahventeita, lienee aito maku.

Touch of Taste valmistaa fondeja, jotka koostuvat vedestä ja mausteista. Mihin tällaisia tarvitaan? Vettä saa hanasta (ja talvella lumesta) mausteita kaapista (ja kaupasta). Esimerkiksi riistafondi kantarellilla sisältää niin paljon sieniä ja lihaa, että kantarellit mainitaan tuoteselosteessa yhdeksäntenä ja poro (ainoa liha) yhdentenätoista. Aitoja makuja siis nämäkin. Tooosi aitoja.

Jos tarkoituksena on opettaa "karppaamaan oikein", miksi ihmeessä tällä tavalla, joka useimpien asiaan perehtyneiden mielestä on takuulla enemmän väärin kuin oikein karppaamista? No, mainosrahojen ja sitä kautta typerän ja aivan överiksi vedetyn ja teennäisen tuotesijoittelun takia. Mainostajien tuotteiden takia ohjelmaa katsoessa päällimmäiset tunteet ovat ärsytys ja epäusko, että miksi tällaista. Miksi sarjaa pitää sitten katsoa, jos se on näin huono? En tiedä, varmaan sympaattisten henkilöiden takia.

Jos karppaus ja kaikenlainen hyvinsyöminen siis kiinnostaa, nyrkkisääntönä kannattaa unohtaa ne tuotteet, joita mainostetaan. Puhtaiden raaka-aineiden katteet ovat sen verran paljon pienempiä, ettei niitä samoissa määrin kannata mainostaa. Oikeat, rehelliset ruuat eivät tarvitse prosessointia eivätkä sisällysluetteloa, tai ainakin luettelo on hyvin lyhyt. Toivottavasti ohjelma kuitenkin innostaa ihmisiä etsimään vaihtoehtoja omaan syömiseensä ja ehdottomasti ottamaan asioista selvää. Itse olen tutustunut netin kautta mainostettaviin tuotteisiin ja jatkossa osaan välttää niitä.

 Tsemppiä Annelle ja Juhalle!

Mediauutuudet karppaajille

Yleisön pyynnöstä tällä kertaa tulee lyhyt ja aihepiiriltään kevyt teksti.

Vajaa pari viikkoa sitten näki päivänvalon FIT Karppaaja -lehti. Moni jännitti etukäteen lehden sisältöä. Varmasti yhtä moni totesi jälkeenpäin lehden olleen hyvä. Sivuja oli yli 80 ja tulihan ne kaikki luettua. Itselleni jutuissa ei sinänsä uutta ollut, koska olen tässä puolentoista vuoden aikana jo varsin hyvin perehtynyt aiheeseen. Tämä numero oli selkeästi suunnattu aloittelijoille ja siinä se toimi hyvin. Varsin kattavasta reseptiosiosta olen jo muutamaa testannut eivätkä ne ollenkaan hullumpia elämyksiä ole olleet.

Käsittääkseni lehti oli yhden numeron markkinakokeilu. Facebookista ja keskustelupalstoilta olen kuullut lähes pelkästään positiivista palautetta. Toivottavasti moni on ollut aviisiin tyytyväinen ja sitä julkaistaisiin lisää. Ainakin lehden mediakortti antaa näin ymmärtää. Kas kun ilmestyneessä lehdessä oli eri kansi. Kansi, jossa oli Helena Ahti-Hallberg. Hän on upea nainen ja ilmeisen hyvävointinen, varmasti tanssin ja myös ruuan ansiosta. Juuri sellainen, josta osa ihmisistä takuulla tykkää lukea. Minä en.

Ei minulla mitään häntä vastaan ole, mutta miksi lehdissä pitää aina haastatella julkkiksia? Tietenkin julkkisten naamat myyvät lehtiä, mutta tuntuu, että Ahti-Hallberg on ollut kymmenissä kansikuvissa viimeisen vuoden aikana. Toki se voi olla vain oma mielikuvani. Luulisi kuitenkin, että ihmisiä kiinnostaisivat enemmän tavallisten ihmisten tarinat. Toki lehdessä oli tällainenkin haastattelu, jossa Laura Lahti kertoi pudottaneensa 44 kiloa. Mieluummin olisin hänet kannessa nähnyt. Eräs Helenan kommentti jäi ihmetyttämään. Hän kertoi syövänsä pastaa silloin tällöin, mutta valkoiseen viljaan ei koske. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta pasta tehdään vehnäjauhoista, jotka nimenomaan ovat valkoista viljaa. No niin tai näin, lehti oli kaiken kaikkiaan hyvä ja ostamisen arvoinen.

Toinen uutuus karppaajille on TV5:n Hei me karpataan -TV-sarja. Hyvä idea. Tätä sarjaa seuraamani nettiyhteisöt odottivat pessimistisemmin kuin lehteä. Sarjan rahoitus saatiin kokonaan yhteistyökumppaneilta. Ja se näkyy erittäin läpinäkyvänä tuotesijoitteluna. Päähenkilöt tavatessaan valmentaja Jani Sievinen lappaa kaupan muovikassista heille eineksiä! Aika monen karppaajan ruokavalioon kuitenkin einekset sopivat kuin kakkakikkare boolimaljaan.

Sarjan nettisivuilla kerrotaan, miten Jokaisessa jaksossa tehdään maittava ateriakokonaisuus. Ensimmäisessä jaksossa tämä "ateriakokonaisuus" oli pohjaanpoltettu nakkimunakas. Munakkaan ja tuotesijoittelun lisäksi jaksosta ei juuri muuta mieleen jäänytkään. Sarjaa on kuitenkin tehty/tekeillä 16 jaksoa, joten kyllä se tästä vielä paranee. Pakkohan sen on, koska alku oli niin vaatimaton. En tiedä, onko sarja suunniteltu aloitteleville karppaajille tai sellaista harkitseville, mutta en usko sen sellaisena toimineen nimenomaan einesten takia. Lisäksi missään ei selitetty, mitä karppaus tarkoittaa. Noh, toimihan tuo henkilöihin tutustumisena. Eka jakso oli pettymys, mutta annan mahdollisuuden enkä tyrmää sarjaa vielä kokonaan.

Karppaaja-lehden ensimmäinen numero oli siis hyvä, TV-sarjan aloitus ei niin hyvä. Tärkeintä ei ole kuitenkaan yksittäisten jaksojen hyvyys vaan se, että tällaisia on nyt olemassa. Seuraan mielenkiinnolla jatkossakin. Kiitos Aller Media ja TV5!

Suomalainen ruokalasku

Yleisradion taloustoimittaja (1974-2010) Seppo Konttinen on kirjoittanut kirjan nimeltään Suomalainen ruokalasku (Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011). Kirja on varsin karu katsaus Suomen ruokamarkkinoihin tuottajasta kuluttajalle asti. Vaikka moni yrittää muuta väittää, ruoka Suomessa on kallista verrattuna muihin maihin. Kirja avaa syitä, miksi näin on. Konttisesta kirjan kannen sisäsivu kertoo, että hänen radio-ohjelmansa on tunnettu kriittisyydestään ja huolellisesti tehdystä taustatyöstä. Samaa voi sanoa kirjastakin.

Suurimpana syynä ruuan hintaan ja huonoon laatuun on kilpailun puute. Lähes kaikkien ruoka-aineiden markkinoita hallitsee pari suurta toimijaa, jotka pystyvät sanelemaan tuottajille ehdot. Asiaa ei helpota se, että vähittäiskaupassa on kaksi suurta toimijaa, S-ryhmä ja Kesko, jotka yhdessä kattavat yli 80% suomen vähittäistavarakaupasta. Suomen Lähikaupalle jää 10% osuus ja Lidlille viiden. Kirjan mukaan suuret vähittäiskauppaketjut eivät juuri neuvottele muun tuotantoketjun kanssa, vaan käytännössä sanelevat ehdot. Kilpailu on vääristynyttä.

Kaupan edustajat kertovat, miten veristä kilpailu on, mutta käytännössä kilpailusta ei näy jälkeäkään. Hinnoissa ei juuri ole eroja ja yhtä aikaa ne nousevatkin. Asiakkaat viime kädessä maksavat tietenkin myös mainokset lehdissä ja muissa medioissa. Näitä mainoksia kumpikin kauppaketju julkaisee ja paljon. Konttinen osuvasti ihmetteleekin, miksi duopolitilanteessa molempien ketjujen on jatkuvasti niin voimakkaasti markkinoitava tuotteitaan, niinkuin ihmiset eivät muuten osaisi näihin kauppoihin mennä vaan menisivät johonkin muualle, vaikka eihän Suomessa juuri muita kauppoja olekaan. Lisäksi bonuskorttijärjestelmät nielevät vuosittain satoja miljoonia euroja. Maatalous- ja rehupuolellakaan tilanne ei ole sen kummempi.

Suomeen laajentuessaan Lidl ei saanut ostettua kunnilta tontteja parhailta paikoilta, kuten S- ja K-kaupat, vaan joutui tyytymään niihin tontteihin, joita sai yksityisiltä ostettua. Kuulemma (tästä en tiedä tarkemmin, eikä kirjassakaan aiheesta ollut) eräs ruotsalainen kauppaketju tutki joskus mahdollista laajentamista Suomen markkinoille mutta luopui ajatuksesta nimenomaan tonttien saamattomuuden takia. Hyvä veli -kerhot porskuttavat.

Kirjan ulkopuolelta aiheeseen liittyen: Esimerkiksi Osuuskauppa Hämeenmaan edustajistossa on lahtelaisia edustajia 14 kappaletta. Näistä 14:sta Lahden kaupunginvaltuuston (tai -hallituksen) jäseniä on seitsemän. Miksiköhän S-ryhmälle kaavoitetaan parhaat tontit? Oletteko muuten huomanneet, että uusia kauppoja rakennettaessa S- ja K-ryhmän vastaavan kokoiset kaupat rakennetaan aina vierekkäin. Virallisen selityksen mukaan järjestely parantaa molempien myyntiä. Oikea selitys lienee, että duopolissa on parempi elää peliteorian mukaan sovussa vierekkäin kuin kilpailla hinnoilla. Lisäksi kaupunkien kaavoituselimissä lienee molempien kauppojen kannattajia.

Lihateollisuudessa on kaksi suurta, Atria ja HKScan, jotka hallitsevat yli puolta Suomen lihanjalostuksesta. Sen lisäksi on muutamia pienempiä. Meijeripuolella on yksi, Valio. Leipäteollisuudessa Fazer ja Vaasan vievät suurimman osan markkinoista. Karppaajat ovat median mukaan syynä (muun muassa) leivän vähentyneeseen menekkiin. Suuret leipomot ovat joutuneet sulkemaan tehtaitaan, mutta monella pienemmällä menee paljon paremmin. Mielestäni suunta on hyvä.

Muissa juomissa taas Hartwall ja Sinebrychoff (Hartwallin omistaa Heineken ja Sinebrychoffin Carlsberg) ovat ylitse muiden. Itse käyn hyvin vähän baareissa, mutta en muista sellaisessa käyneeni, jossa ei jomman kumman näistä olutta ja siidereitä tarjolla olisi. Tosin mikä ihme se on, ettei muista baarista mitään. Suuret panimot kustantavat ravintoloille kylmälaitteita ja muita, jotta saisivat yksinoikeuden näissä. Pienten kellaripanimoiden on mahdoton vastata tällaiseen kilpailuun.

Vasta kirjan luettuani tajusin, miten järjettömiä vientitukia Suomen valtio, eli siis veronmaksajat maksavat yrityksille. Otetaanpa esimerkkinä vaikka paljon puhuttu voi. Valio myy Suomessa voita vaikka 5 euron kilohintaan ja tietenkin tekee sillä voittoa, koska olisi hölmöä myydä tappiolla. Valioltahan ei tälläkään hetkellä ole voi loppu, sitä vain viedään muihin maihin, eniten ilmeisesti Venäjälle. Venäjällä voin hinta saattaa olla esimerkiksi 4 euroa kilolta. Eikö Valion kannattaisi siis vähentää vientiä ja lisätä kotimaan myyntiä? 

Ei kannata, koska se saa vientitukia jokaiselta viemältään voikilolta. Näin ollen, vaikka Valio veisi voita halvemmalla Venäjälle, se voi olla vientitukien ansiosta kannattavampaa kuin myydä kotimaassa. Aivan järjetöntä touhua. Miksi veronmaksajat tukevat pörssiyhtiöitä?? Sama toistuu muidenkin elintarvikkeiden kohdalla. On kannattavampaa myydä halvalla ulkomaille kuin halvalla kotimaahan. Tuet myös vääristävät kilpailua maissa, joissa vastaavia tukia ei ole käytössä, esimerkiksi Ruotsissa. Nostan hattua Peter Fazerille, joka on julkisesti vastustanut elintarviketeollisuuden tukia ja tarkoilla laskelmilla osoittanut ne kalliiksi. Esko Aho jyräsi käyttöön kalliimman mallin EU:hun liittymisen aikoihin.

Ruuan arvonlisäveron laskemisesta tiedotettiin hyvissä ajoin ennen sen voimaantuloa, taisi olla jopa jo silloin, kun alennusta vasta suunniteltiin. Elintarvikkeiden hinnat nousivat välittömästi. Näin ollen alentuneen arvonlisäveron tullessa käyttöön hintoja laskettiin veron verran, ruoka oli saman hintaista kuin vuotta aiemmin ja kauppojen kate oli lisääntynyt. Konttinen osoittaa tilastoilla paljon vastaavia yhteyksiä.

Kirjassa on lisäksi lukuisia esimerkkejä poliitikkojen tietämättömyydestä ja osallisuudesta teollisuuden tukemiseen. Lukukokemus oli yllättävän raskas ja silmiä avaava. Ei kai meillä Suomessa korruptiota ole? No, ei siitä puhuta, mutta todellisuus osoittaa toista. Vai mitä sanotte Konttisen väitteestä, että vuonna 1992 ennen kuin Suomi haki EU:n jäsenyyttä, Esko Ahon hallitus oli tilannut laajan selvityksen elintarviketalouden tilasta. Raportin sisältö oli Konttisen mukaan pöyristyttävä, joten se salattiin. Kansallisen tukipaketin loppusummaa hallitus yritti jatkuvasti todistella paljon (jopa 40%) pienemmäksi kuin se todellisuudessa olikaan. Esko Ahon hallituksen tekemiin päätöksiin Konttinen viittaa useammassakin kohdassa.

Yksi tuoreimmista (ja viattomimmista) esimerkeistä on silloisen pääministerin Matti Vanhasen vastustus Arlan "ulkomaista" maitoa kohtaan vajaa pari vuotta sitten. HOK-Elanto aikoi jatkossa myydä pääkaunpunkiseudulla (kolmessa liikkeessä) kilpailutuksen perusteella halvempaa Arlan maitoa. Itse asiassa Arla oli ollut päätoimittajana jo seitsemän vuoden ajan ja Valio vain vuoden siinä välissä. Vanhanen kuuli asiasta ja reagoi pikkulapsen tavoin. Hän ilmoitti jatkossa boikotoivansa S-ryhmää. Arlan myymä maito oli itse asiassa peräisin suomalaisilta maitotiloilta. Maitotiloilta, joille Arla jopa maksoi parempaa tuottajahintaa kuin Valio. Vapaa kilpailu my ass.

Jos suomalaisen ruokabisneksen kiemurat kiinnostavat, suosittelen lukemaan tämän kirjan. Oikeastaan se pitäisi saada kaikille pakolliseksi. Miten olisi vaikka Seitsemän veljeksen tai Kalevalan tilalle yläasteen äidinkielen tunnille. Vaikka kirjan sisällöstä vain 10% olisi faktaa, todellisuus on surullinen. Olen entistä vakuuttuneempi itsekin harrastamastani toiminnasta, jossa ruokaa mahdollisuuksien mukaan ostetaan suoraan tuottajilta. Lisäksi ne mitä saan, ostan mieluummin Lidlistä kuin S- tai K-kaupoista. Kirjoitin yllä olevat faktat ulkomuistista, joten niissä saattaa olla heittoja. Lukekaa siis kirja, josta kaikki nuo löytyvät. Sen jälkeen olkaatte surullisia, koska lintukotomme ei olekaan lintukoto.

"Aidot" jouluherkut

Joulu on syömisen juhlaa. Monet herkuttelevat hyvällä ruualla ja toisia vituttaa samojen mössöjen syöminen vuodesta toiseen. Perinteisesti joulun aikaan on pantu parasta pöytään. Joulupöydässä on tarjolla lukemattomia eri ruokia. On lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa, rosollia ja tietenkin kinkkua, riisipuuroa ja kalaa. Napostelemista varten pöydät ovat täynnä pipareita, torttuja ja konvehteja. Ja paljon muuta. 

Laatikoiden tekeminen on helppoa, mutta moniko ne oikeasti tekee nykyään itse? Entä rosollin, jota saa kätevästi pienissä purkeissa eineshyllyltä? Torttu- ja piparitaikinan kiireinen tai laiska nappaa pakastealtaasta, siitä kinkun vierestä. Hyvää ruokaa arvostava tekee jouluherkkunsa itse, asiat eri lailla priorisoiva ostaa ne valmiina. Mutta miten hyvää kaupasta saatava valmis jouluruoka onkaan? 

Valmis lanttulaatikko sisältää lantun lisäksi muun muassa muunneltua tärkkelystä, rasvatonta maitojauhetta ja kovetettuja kasvirasvoja sekä aromeita. Toisen valmistajan räätikkälooran ainesosaluettelo on lyhyempi. Tarkkasilmäinen kuitenkin huomaa listassa ruokakerman, joka voi sisältää kerman lisäksi maitoa, muunnettua tärkkelystä E1401, karboksimetyyliselluloosaa E466, selluloosajauhetta E460 ja pektiiniä E440. Toisissa ruokakermoissa on myös natriumsitraattia E331 ja guarkumia E412 ja alumiinioktenyylisukkinaattitärkkelystä (jessus, mikä sana!) E1452.

Perunalaatikossa on perunan lisäksi samat extra-aineet kuin lanttulaatikosa, sekä myös perunahiutaleita. Ja arvaatte varmaan, että vettä on enemmän kuin perunaa. Toinen pottuloora laittaa vielä paremmaksi. Ainesosaluettelosta löytyy 19 ainetta. Edellisten lisäksi tuote sisältää lisättyjä rasvahappojen mono- ja diglysereitä E471, auringonkukkalesitiiniä E322, hiivauutetta, maltodekstriiniä, aromeita (joita voi olla miten paljon vain) ja väriä E160a (beta-karoteeni). 

Porkkanalaatikon joukosta löytyy jälleen kovetettua kasviöljyä ja aromia. Kilpailijalla vielä soijaproteiinivalmistetta ja sitruunahappoa E330. Molemmissa porkkana on onneksi luettelon ensimmäisenä, tosin toisen tuotteen porkkanapitoisuus on vaivaiset 57%.

Rosolli sisältää valmistusaineidensa lisäksi paria säilöntäainetta, eli natriumbentsoaattia E211 ja kaliumsorbaattia E202. Kilpailijalta löytyy samat ja lisäksi happamuudensäätöaineena on käytetty maitohappoa E270.

Valmis torttutaikina sisältää kovetettua kasvirasvaa (kahteen kertaan), tuttua emulgointiainetta E471, maitohappoa E270, aromia, värinä jälleen beta-karoteenia sekä happamuudensäätöön L-viinihappoa E334. Piparitaikinasta löytyy tutusti kovetettua kasvirasvaa, happamuudensäätöön sitruunahappoa E330, emulgointiaineena E471 ja nostatusaineina natriumdifosfaatteja E450 ja natriumkarbonaatteja E500 (sooda, jota toki kotitekoiseenkin taikinaan laitetaan). Lisäksi taikinaan on lisätty A- ja D-vitamiinia. Terveysvaikutteisia pipareita. Nerokasta! Lidlissä myytiin valmista piparkakkutaloa, jonka valmistukseen laskujeni mukaan oli käytetty 47 ainesosaa. 

Konvehdit ovat hyviä, tosin eivät enää niin hyviä, kun tietää mitä ne sisältävät. Ite oon tykänny Pandan juhlapöydän konvehdeista. Tuoteselosteessa on lähes 30 ainesosaa ja samanpituinen lista löytyy muistakin konvehdeista. Konvehtejakin voi tehdä itse, jolloin tuoteseloste jää huomattavasti lyhyemmäksi. Makukin on hyvä.

Kuulostaa muuten uskomattomalta, mutta riisipuuroakin saa valmiina kaupasta. Tosin en keksi yhtään syytä, miksi joku ostaisi sitä valmiiksi keitettynä eineksenä itse tekemisen sijaan.

Bongasin kaupassa jouluomenia, jotka loistivat kuin kiiltonahkakengät. Tiedättehän, miksi kengät lankataan mahdollisimman kiiltäviksi? Kengän kärjen voi ujuttaa hameen alle ja peilailla. Mutta siis omenat olivat todella näyttävän näköisiä. Niin näyttävän, että ei tehnyt yhtään mieli ostaa niitä. En tiedä, millä niiden kuoret oli lankattu, mutta en usko omenan voivan olla niin kiiltävä luonnostaan. Ostin kotimaisia ja hyviä olivat.

Entäs joulupöydän kunkku, eli kinkku? Nitriititöntä kinkkua halajaville harmaasuolattu on tuoresuolattua parempi vaihtoehto. Punasuolattu kinkku on suolattu nitriitittömällä suolalla. Nitriititöntä kinkkua löytyy hyvin, mutta suurin osa kinkuista terästetään fosfaateilla, esim. E450 ja E451. EU on juuri kieltänyt fosfaattien käytön pesuaineissa, mutta lihaan niitä voidaan kuitenkin laittaa. Pesuaineiden ja lannoitteiden fosfaatit rehevöittävät vesistöjä. En tiedä kinkun fosfaattien vaikutusta karvankasvuun.

Fosfaatit sitovat vettä erittäin hyvin, joten kinkkuvalmistajan on niiden avulla mahdollista pumpata lihaan vettä Näsijärven verran. Kinkkujen katteet saadaan näin huomattavasti suuremmiksi. En tiedä, miten paljon vettä kinkkuun saadaan näin upotettua, mutta ilmeisesti on mahdollista terästää sitä jopa kymmenillä prosenteilla. 

Tuoteselosteessa voi lukea liha, vesi, suola, E451 (stabilointiaine), tässä järjestyksessä. Ainesosat on ilmoitettava pitoisuusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään, mutta veden määrä ainoastaan, jos sitä on yli 5% painosta, mutta todellista määrää ei silloinkaan tarvi ilmoittaa. Näin ollen yllä oleva kinkku voisi periaatteessa sisältää lihaa 50% ja vettä 49%. Lisätyn veden määrää ei kuitenkaan voi mitenkään tietää. Kaupan pakastealtaaseen kurkkiessani erään kinkun lihapitoisuus oli 78%. Lisäksi ainesosaluettelossa harvinaisen rehellisesti kerrottiin vettä olevan 20%. Luomukinkuissa ei fosfaatteja saa käyttää, joten niiden vesipitoisuudet ovat huomattavasti pienempiä. Kotini lähellä luomukinkku tosin maksoi 18€ kilolta.

Itse vältän turhia lisäaineita ja ehdottomasti kovetettuja kasvirasvoja. En väitä, että kaikki lisäaineet ovat haitaksi, mutta toisaalta koen ylimääräisten aineiden lisäämisen ruokiin turhaksi. Näkemykseni on, että jos tuotteeseen pitää ylimääräisiä aineita laittaa, silloin alkuperäiset valmistusaineet ovat huonolaatuisia. Jos haluatte syödä (jouluna) hyvin, tehkää mahdollisimman paljon itse.

Herkullista joulunodotusta!

Tuomio: Syyllinen!

Syyllisyys on tunne ja ikävä tietoisuus siitä, että on tehnyt jotain väärin. Moraalin säilymisen kannalta syyllisyydentunteelle on perusteensa, mutta ilman syytä koettuna se on raastavaa. Tiedän aiheesta, sillä olen potenut melkein kaikesta syyllisyyttä 30 vuotta elämästäni. Vasta parin viime vuoden aikana olen tuosta opetellut ja oppinut jossain määrin eroon. Siitä todellakin voi oppia eroon, onneksi. 

Syyllisyyden tunteminen voi liittyä huonoon itsetuntoon ja siihen, että ottaa henkilökohtaisesti mitä toiset sanovat, on niille perusteita tai ei. Eli käytännössä ihminen voi määritellä itsensä muiden sanomisten ja tekemisten kautta. Jos tällainen henkilö sitten kokee, ettei ole muiden (valheellisen) luottamuksen arvoinen, on hän tietenkin omassa mielessään syyllinen. Pari vuotta sitten tuskin olisin uskaltanut kirjoittaa mielipiteitäni blogiin, yksi pääasia mielipiteideni ilmaisuissani nimittäin oli, ettei kukaan vain niistä loukkaantuisi. En voi vieläkään sanoa, etteivät ilkeät kommentit missään tuntuisi, mutta ero on huomattava aikaisempaan. Ja eteenpäin mennään. 

Toinen puoli asiaan liittyen on muiden syyllistäminen. En tiedä, miten tiukasti syyllisyys ja syyllistäminen ovat samojen henkilöiden ominaisuuksia, mutta molemmat liittyvät huonoon itsetuntoon. Jos ihminen ei pysty myöntämään itselleen tai muille olevansa väärässä, hän saattaa reagoida puolustautumalla. Ja vanhan sanonnan mukaan hyökkäyshän on paras puolustus. 

Syyllistäjä saattaa saada hetkellisen tyydytyksen vieritettyään oman syyllisyydentunteensa muiden niskaan, mutta loppujen lopuksi tässä pelissä ei voittajia ole. Yleensä kaikki kääntyy lopuksi syyllistäjää vastaan. Tästäkin minulla on varsin paljon kokemusta. Olen vuosien varrella syyllistänyt muita, kun olen joutunut puolustamaan omaa egoani. Omaksi ja muiden onneksi olen tämänkin asian viimein tiedostanut ja siitä ainakin osittain jo parantunut. On muuten näiden vaiheiden jälkeen huippufiilis pystyä myöntämään, että "Olin väärässä!" Harvoin tosin tarvitsee..

Ruokaan tämä liittyy siinä suhteessa, että kaikki, jotka eivät syö virallisten suositusten mukaan, ovat syyllisiä. Jos ette usko, lukekaa lehtiä. Ja varsinkin niiden otsikoita. On lasten huostaanottoja, yleistä nimeämätöntä vaarallisuutta, ahmintahäiriöitä, syöpiä ym. Viimeisimpänä karppaajat ovat syyllisiä Itämeren rehevöitymiseen.

Iltapäivälehdet (sis. Aamulehden ja Savon Sanomat), Matti Uusitupa, Pekka Puska, Mikael Fogelholm ja viimeisimpänä kyntensä teroittanut Ursula Schwab ovat kunnostautuneet valtakuntamme virallisina ja yleisinä syyllistäjinä. He ovat tehneet karppaajista syyllisiä jo lukemattomiin asioihin, ja suurimpaan osaan täysin syyttä. Ketä tämä palvelee? Pidän moista käytöstä henkisenä kypsymättömyytenä ja ihmisen heikkoutena. Luulisi tiedemiesten ja -naisten osaavan olla fiksusti eri mieltä asioista, eikä käyttäytyä kuten päiväkoti-ikäiset. Tosin päiväkodissa kiusaamisen jälkeen asia sovitaan, pyydetään reilusti anteeksi ja jatketaan leikkiä yhdessä. 

En ole ennustaja, joten en voi tulevaisuudestani sanoa, mutta minä olen oman tämänhetkisen kantani omaan ruokavaliooni muodostanut. Tiedän, miten syön ja olen myös tietoinen miksi syön, ja miksi syön niin kuin syön. Muut ihmiset saavat olla aivan vapaasti eri mieltä kanssani ja hyväksyn heidän tapansa ajatella ja elää. Mutta en voi käsittää, miten korkeasti koulutetut ihmiset, joiden pitäisi olla Suomessa tiedemaailman osaajia, kerta toisensa jälkeen lyttäävät omaa näkemystään vastustavat teoriat ja käytännöt ja tätä tehdessään julistavat karppaajat (tai hiilihydraattitietoiset tai vähähiihydraattisen ruokavalion noudattajat) alimpaan helvettiin. Kohta kukaan ei uskalla tunnustaa olevansa karppaaja, Kolttaa lukuunottamatta.

Nämä neljä superihmistä luulevat, että kyseessä on sota ja selvitäkseen sodasta voittajana vastustaja on lytättävä maan rakoon. Ensinnäkään, sodassa ei ole voittajia. Toisekseen, sodassa on aina vähintään kaksi osapuolta. Yksipuolista sodankäyntiä kai kutsutaan usein terrorismiksi. Nyt vaikuttaa, että toisella puolella sotivat iltapäivälehdet yhdessä mainitun nelikon kanssa. 

Sodan toinen osapuoli.. Niin mikä toinen osapuoli? Tavallisia ihmisiä, jotka syövät hieman eri lailla kuin viralliset suositukset (eivät määräykset) suosittavat (eivät määrää). Ihmisiä jotka eivät halua sotia kenenkään kanssa. Suurin osa näistä syö fiksusti ja haluaa tehdä sitä jatkossakin tuntematta syyllisyyttä. Mutta ei, suositusten (ei määräysten) noudattamatta jättäminen on ihmenelostemme mielestä rangaistavaa ja syyllisyyden arvoista. Niin että mikä helvetin sota? Toisten ihmisten syömisistä. Tajuatteko, kyse on syömisestä. Lausuntoja seuraamalla voisi tosiaan kuvitella, että kyseessä olisi oikeasti kansakunnan kohdalta vakava ongelma, mutta että ruokailu. Puututtaisiinpa oikeisiin ongelmiinkin näin tehokkaasti.

Samat tyypit sanovat karppauksen olevan uskonto. Monet uskonnothan käyttävät syyllistämistä aseenaan. Jos et rukoile, palat Helvetin tulessa. Jos et maksa seurakunnalle, palat Helvetin tulessa. Jos et käy joka sunnuntai kirkossa, palat Helvetin tulessa. Jos syöt voita, palat Helvetin tulessa. Jos et syö lisäainemössöä, jota margariiniksi kutsutaan, palat Helvetin tulessa. Hetkonen, mitenkäs päin se uskontojuttu taas näillä argumenteilla meni? Loppujen lopuksi Helvetin tulessa grillautuessasi lienee ihan sama, mitä olet elinaikanasi syönyt, joka tapauksessa persevaostasi valuu kuumaa hikeä.

Mielestäni tässä kaikessa on kyse siitä tosiasiasta, etteivät vanhan liiton jääräpäät (joihin voi kuulua myös nuorempia) pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että kaikki suomalaiset eivät enää katso auktoriteetteja ylöspäin vaan ovat muun muassa netin ansiosta oppineet etsimään itse tietoa sekä uskaltavat kyseenalaistaa ja ajatella omilla aivoillaan. Nelikon epäonneksi kunnioitus nyky-yhteiskunnassa ei enää automaattisesti osukaan sille, joka huutaa kovimpaa tai jolla on korkein oppiarvo. Jos jatkan vielä vertausta sodasta, he ovat huomanneet olevansa häviöllä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan asiassa, jossa yhtä totuutta ei voi olla olemassakaan. Viimeisenä oljenkortenaan oman asemansa pönkittämisessä he yrittävät tehdä muista syyllisiä. 

Jos rupeaa muita syyllistämään, oikeaa syyllistä ei yleensä tarvi kauhean kaukaa hakea. Vituttaa tämä näiden kaikkitietävien asiantuntijoiden asenne, joka on suoraan kuin pikkulapsen päästä. Pikkulapsen maailmassahan on olemassa vain oma napa. Tämän navan ympärille rakentuu kaikki muu ja kaikki keinot tämän egon pönkittämisessä ovat sallittuja. Kavereiksi valikoituvat vain ne, jotka ovat samaa mieltä. Ihan jokaiselle vinkkinä: Jos syyllistät muita, katso peiliin. Jos tunnet olevasi syyllinen kaikkeen, et ole. Katso silloinkin peiliin. Apua saa kirjoista ja ihmisiltä. Heikkouksiaan voi ja kannattaa kehittää. Jos minä pystyn siihen, luulisi professorien ja dosenttienkin pystyvän.

Miettiessäni neljää viisasta(?) tietäjää, sulautin asiat omiin kokemuksiini ja siltä pohjalta kerroin tässä tekstissä myös omia heikkouksiani, joista en ole monelle tätä ennen puhunut. Terapeuttista, kyllä. Fiksua, en tiedä. Ensimmäinen askel, itselleen tunnustaminen, on aina vaikein, sen jälkeen muille on vähän helpompaa kertoa.

Tunnustan myös, että kirjoitin tämän tekstin, koska olen vihainen. Kyllä, karppaaja (vai olenko sitä enää?) on vihainen. Olen vihainen paskanpuhumisesta, valehtelusta, panettelusta, syyllistämisestä ja holhouksesta, ainakin. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu sanomisistanne! Perkele.