tiistai 13. joulukuuta 2011

Tuomio: Syyllinen!

Syyllisyys on tunne ja ikävä tietoisuus siitä, että on tehnyt jotain väärin. Moraalin säilymisen kannalta syyllisyydentunteelle on perusteensa, mutta ilman syytä koettuna se on raastavaa. Tiedän aiheesta, sillä olen potenut melkein kaikesta syyllisyyttä 30 vuotta elämästäni. Vasta parin viime vuoden aikana olen tuosta opetellut ja oppinut jossain määrin eroon. Siitä todellakin voi oppia eroon, onneksi. 

Syyllisyyden tunteminen voi liittyä huonoon itsetuntoon ja siihen, että ottaa henkilökohtaisesti mitä toiset sanovat, on niille perusteita tai ei. Eli käytännössä ihminen voi määritellä itsensä muiden sanomisten ja tekemisten kautta. Jos tällainen henkilö sitten kokee, ettei ole muiden (valheellisen) luottamuksen arvoinen, on hän tietenkin omassa mielessään syyllinen. Pari vuotta sitten tuskin olisin uskaltanut kirjoittaa mielipiteitäni blogiin, yksi pääasia mielipiteideni ilmaisuissani nimittäin oli, ettei kukaan vain niistä loukkaantuisi. En voi vieläkään sanoa, etteivät ilkeät kommentit missään tuntuisi, mutta ero on huomattava aikaisempaan. Ja eteenpäin mennään. 

Toinen puoli asiaan liittyen on muiden syyllistäminen. En tiedä, miten tiukasti syyllisyys ja syyllistäminen ovat samojen henkilöiden ominaisuuksia, mutta molemmat liittyvät huonoon itsetuntoon. Jos ihminen ei pysty myöntämään itselleen tai muille olevansa väärässä, hän saattaa reagoida puolustautumalla. Ja vanhan sanonnan mukaan hyökkäyshän on paras puolustus. 

Syyllistäjä saattaa saada hetkellisen tyydytyksen vieritettyään oman syyllisyydentunteensa muiden niskaan, mutta loppujen lopuksi tässä pelissä ei voittajia ole. Yleensä kaikki kääntyy lopuksi syyllistäjää vastaan. Tästäkin minulla on varsin paljon kokemusta. Olen vuosien varrella syyllistänyt muita, kun olen joutunut puolustamaan omaa egoani. Omaksi ja muiden onneksi olen tämänkin asian viimein tiedostanut ja siitä ainakin osittain jo parantunut. On muuten näiden vaiheiden jälkeen huippufiilis pystyä myöntämään, että "Olin väärässä!" Harvoin tosin tarvitsee..

Ruokaan tämä liittyy siinä suhteessa, että kaikki, jotka eivät syö virallisten suositusten mukaan, ovat syyllisiä. Jos ette usko, lukekaa lehtiä. Ja varsinkin niiden otsikoita. On lasten huostaanottoja, yleistä nimeämätöntä vaarallisuutta, ahmintahäiriöitä, syöpiä ym. Viimeisimpänä karppaajat ovat syyllisiä Itämeren rehevöitymiseen.

Iltapäivälehdet (sis. Aamulehden ja Savon Sanomat), Matti Uusitupa, Pekka Puska, Mikael Fogelholm ja viimeisimpänä kyntensä teroittanut Ursula Schwab ovat kunnostautuneet valtakuntamme virallisina ja yleisinä syyllistäjinä. He ovat tehneet karppaajista syyllisiä jo lukemattomiin asioihin, ja suurimpaan osaan täysin syyttä. Ketä tämä palvelee? Pidän moista käytöstä henkisenä kypsymättömyytenä ja ihmisen heikkoutena. Luulisi tiedemiesten ja -naisten osaavan olla fiksusti eri mieltä asioista, eikä käyttäytyä kuten päiväkoti-ikäiset. Tosin päiväkodissa kiusaamisen jälkeen asia sovitaan, pyydetään reilusti anteeksi ja jatketaan leikkiä yhdessä. 

En ole ennustaja, joten en voi tulevaisuudestani sanoa, mutta minä olen oman tämänhetkisen kantani omaan ruokavaliooni muodostanut. Tiedän, miten syön ja olen myös tietoinen miksi syön, ja miksi syön niin kuin syön. Muut ihmiset saavat olla aivan vapaasti eri mieltä kanssani ja hyväksyn heidän tapansa ajatella ja elää. Mutta en voi käsittää, miten korkeasti koulutetut ihmiset, joiden pitäisi olla Suomessa tiedemaailman osaajia, kerta toisensa jälkeen lyttäävät omaa näkemystään vastustavat teoriat ja käytännöt ja tätä tehdessään julistavat karppaajat (tai hiilihydraattitietoiset tai vähähiihydraattisen ruokavalion noudattajat) alimpaan helvettiin. Kohta kukaan ei uskalla tunnustaa olevansa karppaaja, Kolttaa lukuunottamatta.

Nämä neljä superihmistä luulevat, että kyseessä on sota ja selvitäkseen sodasta voittajana vastustaja on lytättävä maan rakoon. Ensinnäkään, sodassa ei ole voittajia. Toisekseen, sodassa on aina vähintään kaksi osapuolta. Yksipuolista sodankäyntiä kai kutsutaan usein terrorismiksi. Nyt vaikuttaa, että toisella puolella sotivat iltapäivälehdet yhdessä mainitun nelikon kanssa. 

Sodan toinen osapuoli.. Niin mikä toinen osapuoli? Tavallisia ihmisiä, jotka syövät hieman eri lailla kuin viralliset suositukset (eivät määräykset) suosittavat (eivät määrää). Ihmisiä jotka eivät halua sotia kenenkään kanssa. Suurin osa näistä syö fiksusti ja haluaa tehdä sitä jatkossakin tuntematta syyllisyyttä. Mutta ei, suositusten (ei määräysten) noudattamatta jättäminen on ihmenelostemme mielestä rangaistavaa ja syyllisyyden arvoista. Niin että mikä helvetin sota? Toisten ihmisten syömisistä. Tajuatteko, kyse on syömisestä. Lausuntoja seuraamalla voisi tosiaan kuvitella, että kyseessä olisi oikeasti kansakunnan kohdalta vakava ongelma, mutta että ruokailu. Puututtaisiinpa oikeisiin ongelmiinkin näin tehokkaasti.

Samat tyypit sanovat karppauksen olevan uskonto. Monet uskonnothan käyttävät syyllistämistä aseenaan. Jos et rukoile, palat Helvetin tulessa. Jos et maksa seurakunnalle, palat Helvetin tulessa. Jos et käy joka sunnuntai kirkossa, palat Helvetin tulessa. Jos syöt voita, palat Helvetin tulessa. Jos et syö lisäainemössöä, jota margariiniksi kutsutaan, palat Helvetin tulessa. Hetkonen, mitenkäs päin se uskontojuttu taas näillä argumenteilla meni? Loppujen lopuksi Helvetin tulessa grillautuessasi lienee ihan sama, mitä olet elinaikanasi syönyt, joka tapauksessa persevaostasi valuu kuumaa hikeä.

Mielestäni tässä kaikessa on kyse siitä tosiasiasta, etteivät vanhan liiton jääräpäät (joihin voi kuulua myös nuorempia) pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että kaikki suomalaiset eivät enää katso auktoriteetteja ylöspäin vaan ovat muun muassa netin ansiosta oppineet etsimään itse tietoa sekä uskaltavat kyseenalaistaa ja ajatella omilla aivoillaan. Nelikon epäonneksi kunnioitus nyky-yhteiskunnassa ei enää automaattisesti osukaan sille, joka huutaa kovimpaa tai jolla on korkein oppiarvo. Jos jatkan vielä vertausta sodasta, he ovat huomanneet olevansa häviöllä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan asiassa, jossa yhtä totuutta ei voi olla olemassakaan. Viimeisenä oljenkortenaan oman asemansa pönkittämisessä he yrittävät tehdä muista syyllisiä. 

Jos rupeaa muita syyllistämään, oikeaa syyllistä ei yleensä tarvi kauhean kaukaa hakea. Vituttaa tämä näiden kaikkitietävien asiantuntijoiden asenne, joka on suoraan kuin pikkulapsen päästä. Pikkulapsen maailmassahan on olemassa vain oma napa. Tämän navan ympärille rakentuu kaikki muu ja kaikki keinot tämän egon pönkittämisessä ovat sallittuja. Kavereiksi valikoituvat vain ne, jotka ovat samaa mieltä. Ihan jokaiselle vinkkinä: Jos syyllistät muita, katso peiliin. Jos tunnet olevasi syyllinen kaikkeen, et ole. Katso silloinkin peiliin. Apua saa kirjoista ja ihmisiltä. Heikkouksiaan voi ja kannattaa kehittää. Jos minä pystyn siihen, luulisi professorien ja dosenttienkin pystyvän.

Miettiessäni neljää viisasta(?) tietäjää, sulautin asiat omiin kokemuksiini ja siltä pohjalta kerroin tässä tekstissä myös omia heikkouksiani, joista en ole monelle tätä ennen puhunut. Terapeuttista, kyllä. Fiksua, en tiedä. Ensimmäinen askel, itselleen tunnustaminen, on aina vaikein, sen jälkeen muille on vähän helpompaa kertoa.

Tunnustan myös, että kirjoitin tämän tekstin, koska olen vihainen. Kyllä, karppaaja (vai olenko sitä enää?) on vihainen. Olen vihainen paskanpuhumisesta, valehtelusta, panettelusta, syyllistämisestä ja holhouksesta, ainakin. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu sanomisistanne! Perkele.

7 kommenttia:

  1. Mua ei pysty Pekat ja pätkät syyllistämään. Mun elämä, mun säännöt ;) mutta helvetin kiva niiden kommentteja ja lausuntoja on riepotella. Välillä en osaa päättää itkiskö vai nauraisko.

    Mutta hyvin kirjootit taas.

    Neljän viisaan tietäjän kannattaa olla varovaisia sanomisissaan, Chuck Norris blogissaan sanoi että rasvaton ruokavalio on kuin heittäisi lapsen pesuveden mukana. NII!

    VastaaPoista
  2. Kiitti! Sun elämä, sun säännöt. Ja muiden mielistely. Vai miten se meni

    VastaaPoista
  3. Niinmutkun kerta Ilkassakin sanotaan tälleen..: http://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/laskia-ja-lotinaa-1.1112261

    Hmm.. taidankin siirtyä tästä jääkaapille iltahartauspalvomaan oltermannipalastani ennenkuin kaikki maitorasva kortille pannaan ja muutun elefantiksi :)

    VastaaPoista
  4. Ilkan mielipidepalsta on yksi arvostetuimpia tieteellisiä forumeita :)

    Elintarviketeollisuudelle on kannattavampaa bisnestä myydä jalostamattomia tuotteita, mitä pitkälle jalostettuja lisäainecocktaileja. Eikun..

    Aina on hauskaa vedota Pohjois-Karjala-projektiin. Varsinkin kun jopa Pekka Puska myöntää, ettei se todistanut mitään sydäntautiyhteyksistä.

    Miten maallikkojärki todistaa, että kuitujen käyttö lisää elinikää? Eikös se ois tieteellisen tutkimuksen tehtävä?

    Siinä oon samaa mieltä Aaltosen kans, että aika uskontoargumenteilta vaikuttaa. Älä palvo Oltermannia liian kauan, ettei joku toinen ehi syödä sitä.

    VastaaPoista
  5. Hyvää tekstiä taas. En yleensä seuraa blogeja missä on paljon tekstejä :D Mutta sun ja Koltan blogia on pakko lukee!!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Kotiäiti! Mä oon ihan samaa mieltä, että kyllä mun (ja ehkä Koltankin) blogia kannattaa seurata

    VastaaPoista
  7. Kotiäiti, miten niin paljon tekstejä? Jos verrataan vaikka sun blogiin, jossa on yli 600 tekstiä.. :)

    VastaaPoista