tiistai 22. marraskuuta 2011

Minä en karppaa

Olen viime aikoina törmännyt jos jonkinlaisiin väitteisiin, miksi karppaus on vaarallista ja tyhmää. Haluan hieman herättää ajatuksia niistä. Pari sanaa omasta ruokavaliostani. Olen syönyt vähähiilihydraattisesti reilun vuoden ja olo on sen mukainen, eli paljon parempi kuin ennen. En kai muuten näin söisikään. Ketoosissa en ole koskaan ollut, enkä ole koskaan hiilareitani laskenut. Ruokavammoihin kuuluu yliherkkyys viljoille, muista allergioista ei tietoa. Sitten väitteisiin.

1. Karppauksesta ei ole pitkäaikaista tutkimusnäyttöä. Se on totta. Suuremmat herrat vetoavat karppausta haukkuessaan pitkäaikaisten tutkimusten puuttumiseen, mutta pata kattilaa soimaa. Toivottavasti niitä tulee niin karppauksesta kuin virallisistakin suosituksista.

2. Karppaus altistaa syövälle. Kuulemma se liha. Valitettavasti tutkimusnäytöt ovat aika vähissä tätä väitettä tukemaan. Ja ne kuidut. Viljakuitujen puute syövän altistajana on jo moneen kertaan näytetty paikkansa pitämättömäksiä. Kuidun saannilla ei ole merkitystä. Toisaalta lienee sama, saako sen syövän karppauksen takia tai jonkun toisen ruokavalion takia, koska näyttää että aivan kaikki altistaa syövälle.

3. Karppaajat kaatavat leipomoita. Kas kun kaikkia suomalaisia ei ole vielä syyllistetty Nokian taantumisesta kännykkämarkkinoilla. Pitäisikö ihmisten ostaa jonkun tietyn firman tuotteita vain sen takia, kun firma on olemassa ja tuotteita on ostettu ennenkin? Tietääkseni markkinatalous normaalitilanteessa vastaa kysyntään suhteellisen pian, kuten esimerkiksi leipomot ovat tehneet. Pitääkö suosia suomalaista? Miksi, kun suomalainenkaan ei suosi suomalaisia?

4. Karppaajat nostavat lounashintoja. Mitenkäs se markkinatalous taas toimikaan. Jos haluaa vaihtaa potut kasviksiin, hyvän ravintolan merkki on, että se tehdään. Se saattaa maksaa lisää, mutta ei ole asiakkaan vika, jos ravintolat eivät tätä voi voitollisesti tehdä. Se ei missään tapauksessa ole asiakkaan syy, jos markkinataloudessa yritysten voitot pienenevät. Kannattaisikohan yritysten panostaa tuotekehitykseen? Nokia ei tehnyt tarpeeksi houkuttelevia puhelimia ja se näkyy tuloksessa. On aivan turhaa haukkua siitäkään Applen tai Samsungin puhelimen ostanutta asiakasta. Vika löytyy peilistä. Mutta ei meikäläisen peilistä, vaikka sieltä moneen asiaan vika löytyykin. Kirjoitin ravintolakäynnistäni aiemmin.

5. Karppaus on hiilihydraatiton ruokavalio. Aha. Taitaa karppaajien ruokavalio käydä varsin yksipuoleiseksi. Ai mutta niinhän se onkin, kun ei saa syödä kuin pekonia ja munaa ja hörpätä voita päälle. Valitettavasti kananmunassa ja voissakin on hiilihydraatteja, ei paljon mutta kuitenkin. Eivätkö karppaajat siis karsikaan kaikkia hiilihydraatteja vai eikö voi ja pekoni kuulukaan karppiruokavalioon? Itse ainakin syön hiilareita.

6. Karppaus on dieetti. Okei, dieetti tarkoittaa alunperin ruokavaliota, mutta suomen kielessä se yhdistyy lyhytaikaiseen, yleensä laihdutukseen liittyvään ruokavaliomuutokseen, ei pitempikestoiseen. Aivan varmasti karppaus on joillekin lyhytaikainen dieetti ja yhtä varmasti joillekin ei.

7. Karppaus on muotidieetti. Saahan sitä kai kutsua millä nimellä haluaa. Ja koska karppaus on nyt pinnalla, lienee se muotiakin. Eli tämä kai ihan pitää paikkansa.

8. Karppaus on proteiinipitoinen dieetti. Aha. Mun käsittääkseni LCHF tarkoittaa vähän hiilareita, paljon rasvaa. Ei mun syöminen ainakaan mikään proteiiniruokavalio ole. Joillain voi tietty olla. Yleisesti proteiiniruokavaliot kulkee kuitenkin eri nimillä.

9. Karppaaja vaihtaa hiilihydraatit lihaan. Aha. Itse ainakin olen vaihtanut potut ja makaronit kasviksiin.

10. Karppaajat eivät syö lainkaan viljoja, koska he välttelevät hiilihydraatteja. Itse en syö viljoja, koska saan niistä oireita. Mielelläni söisin kyllä hyvää ruisleipää, vaan en voi. Ja mieluummin jätän jonkun ruoka-aineen pois kuin kärsin maha- ja muita vaivoja sen syömisen takia. Uskoakseni aika monet jättävät viljat pois nimenomaan niiden aiheuttamien oireiden takia, ei vakaumuksen. Ja ne yleensä syövät viljoja, ketkä pystyvät. Vakaumuksen piikkiin voi laittaa sen, etten halua suuhuni esimerkiksi aspartaamilla tai natriumnitriitillä terästettyjä jalosteita, vaikka niitä turvallisiksi väitetäänkin.

11. Karppaajat syövät muita enemmän lihaa. Totta, jotkut syövät. Jotkut taas syövät yhtä paljon kuin muutkin. Jotkut taas vähemmän. Oma lihansyöntini on vuosi sitten vähentynyt puoleen jo pelkästään sen takia, etten syö päivässä kuin yhden aterian. Aikaisemmin söin kaksi ja yleensä aina oli jonkinlaista lihaa. Nyt tulee syötyä kasvisruokiakin, joka myös pienentää lihankulutusta.

12. Karppaajat syövät vain eläinrasvaa. Selvä se. Itse ainakin syön monenlaisia rasvoja. Enkä todellakaan pelkää eläimiä, varsinkaan kuolleita. 

13. Edelliseen liittyen, karppaus altistaa sydän- ja verisuonitaudeille. En ole lääkäri enkä edes tiedemies, mutta kannattaa lukea vaikka Malcolm Kendrickin Ei sittenkään kolesteroli tai Uffe Ravnskovin Kolesterolimyytti, joissa on huolellisesti perattu läpi kolesterolitutkimukset. Tai tämä norjalaistutkimus. Tai uskoa iltapäivälehtiä. Oma valinta.

14. Karppaajat ovat vihaisia. Mitähän tähän nyt sanoisi. Todennäköisesti jokaisessa työpaikassa, kaupungissa,  lätkäjengissä tai tiettyä ruokavaliota noudattavien keskuudessa on vihaisia ja iloisia, lihavia ja laihoja, yksinkertaisia ja huippuälykkäitä. Vai eikö? Itse olen joskus vihainen, joskus taas en. Nyt en esimerkiksi ole.

15. Karppaus on eettisesti kestämätöntä, koska sen hiilijalanjälki on niin iso johtuen lihansyönnistä. Lihakilon tuottaminen on selvästi hiilijalanjälkikkäämpää touhua kuin kasvis- tai viljakilon, kertoo muun muassa Ylen uutinen. Okei, karppaus, jossa syödään enemmän lihaa, tai mikä hyvänsä ruokavalio, jossa syödään enemmän lihaa, aiheuttaa isomman hiilijalanjäljen. Mutta entäs se ruokavalio, jota suuri osa ns. karppaajista noudattaa, jossa vaihdetaan viljatuotteita kasviksiin? Kasviksiin, ei lihaan. Kappas, sama taulukko kertookin, miten kasvisten hiilijalanjälki on vain kolmasosan viljan jalanjäljestä. Oma ruokahiilijalanjälkeni on siis selvästi pienempi verrattuna aikaisempaan, kun lihaa menee vähemmän, viljoja ei lainkaan ja kasviksia enemmän.

Kokonaan eri asia on, onko yksittäisen ihmisen syömisten aiheuttamalla hiilijalanjäljellä mitään merkitystä minkään kannalta. Käsittääkseni se on kärpäsenpaska valtameressä verrattuna teollisuuteen. Kaunis ajatus toki. Kuten sekin, että noukin roskan maasta, jos lähistöllä on roskis. Ei kummallakaan kuitenkaan maailmaa pelasteta, roskan keräämisellä tosin saadaan oma piha siistimmäksi.

16. Karppaajat ovat syypäitä kaikkeen. Mediaa seuraamalla siltä tosiaan vaikuttaa, joten kai se on totta. Koskahan tulee ensimmäinen otsikko tyyliin Karppaaja tappoi kaksi tai Murhaaja tunnustaa: olen kokeillut karppausta. Olen syypää moneen asiaan, mutta en kaikkeen. Ainakaan en tunnusta.

17. Karppaajat eivät syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja. A2 Teema -ohjelmassa 15.11. Joonas Konstig kertoi olevansa karppaaja ja syövänsä mm. kasviksia ja marjoja. Seuraavassa puheenvuorossa ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen sanoi, miten vaarallista tuollainen on, koska siinä ei hiilihydraattipelon syödä kasviksia ja marjoja. Mm-kay. Itse syön.

18. Karppaus on vaarallista lapselle. Miten vaarallista voi olla, ettei äidin ja isin pikku kullannuppu syökään kotona makaronia, pullia, keksejä, limsoja ym., vaan syökin vihanneksia ja jopa tykkää niistä. Äkkiseltään kuulostaa ihan järkevältä. Jokainen lastaan imettävä muuten lienee potentiaalinen myrkyttäjä, koska äidinmaito sisältää tyydyttynyttä rasvaa. Ihmiset, olkaa järkeviä.

Yllä olevista kohdista voimme päätellä, että
karppaus on lyhytaikainen, yksipuoleinen, täysin hiilihydraatiton muotiruokavalio, joka pidempään jatkettuna kaataa leipomoita, nostaa ravintolahintoja, aiheuttaa suuren hiilijalanjäljen, on epäterveellistä, aiheuttaa syöpää ja tappaa sydäntauteihin. Karppaajat ovat vihaisia ja he syövät valtavasti lihaa ja proteiineja yleensäkin sekä kohtelevat lapsiaan kaltoin. Kasvikset ja marjat ovat pannassa hiilihydraattien takia. Ainoa sallittu rasva lihassa olevan läskin lisäksi on voi.
Anteeksi vain, mutta en tunnista ylläolevista väitteistä itseäni, joten en voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Ystävät, tunnustan olleeni väärässä. Olen yli vuoden ajan luullut olevani karppaaja, mutta en selvästikään sellainen ole. Omasta mielestäni (ja muidenkin mielestä, jotka tietävät mitä syön), syön terveellisesti ja monipuolisesti. On se mikä hyvänsä ruokavalio, karppausta se ei selvästikään ole. En näin ollen myöskään tunne yhtään karppaajaa. Onneksi syömiseni ei ole termistöstä kiinni.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Ravintolareissu

Sattuipa niin, että kaverini sai lapsen, jonka johdosta vietimme varpajaisia. Tapahtuma oli pienimuotoinen ja hillitty, käytännössä kävimme ravintolassa syömässä ja sen jälkeen vielä toisessa ravintolassa konjakilla. Se oli siis oikeasti hillittyä, varmaan osittain johtuen siitä, että kyseessä oli jo toinen lapsi ja tuona iltana vaimo ja lapset olivat jo kotona.

Puolitoista tuntia pöytää odoteltuamme Santa Fe -ravintolassa pääsimme istumaan ja tilaamaan. Kyseessä on meksikolaista ruokaa tarjoava ketjuravintola, jossa yleensä on ruokaa minun makuuni. Karppausaikanani tämä tosin oli ensimmäinen visiitti kyseessä olevaan paikkaan. Tosin ravintola-ateriat ovat muutenkin jääneet harvinaisiksi, koska kotona nyt vaan on niin hyvää ruokaa. Kuka lie siellä kokkaa.

Muut tilasivat pihvit, mutta itse halusin tortillan. Tästä muuten voivat repiä tutkimustuloksia ne, joiden mielestä karppaus lisää lihankulutusta. Olin porukan ainoa karppaaja ja siis ainoa, kuka EI tilannut pihviä. Annos sisälsi broileria, vihanneksia ja juustoa. Ja tietenkin tortillalätyn. No, koska en kyseistä lättyä halunnut, pyysin tilatessani tarjoilijalta tämän annoksen ilman lättyä. Tarjoilija meni hämilleen ja varmisti useaan kertaan, että oikeasti haluan annoksen niin. Meinasi hymyilyttää.

Hetken päästä tarjoilija tuli takaisin ja kertoi terveisiä keittiöstä. Kokin mukaan ei ole mahdollista valmistaa annosta ilman tortillapohjaa. Anteeksi mutta häh, siis ei ole mahdollista? Aivan varmasti on! Kerroin ystävällisesti kokkausohjeena, että valmistatte sen muuten samalla lailla, mutta ilman sitä lättyä. Olisin voinut vaikka itse mennä keittiöön näyttämään. Meinasi jo vähän itkettää. Ja nolotti tarjoilijan puolesta, joka joutui tuomaan tällaisia terveisiä.

Tarjoilija meni terveisteni kanssa keittiöön eikä tullut enää takaisin ennen kuin annoksia tuomaan, joten kokki oli suoriutunut tehtävästään. Annokseni oli tehty juuri niin kuin kuvittelinkin, eli ilman tortillalättyä suoraan lautaselle. Ei siis mitään ongelmaa. 

Jälkeenpäin asia on naurattanut, että voiko tämä olla tottakaan. On uskomatonta, että kokki kehtasi sanoa, ettei ruoka-annostani ole mahdollista valmistaa ilman lättyä. Kyse siis oli ainoastaan yhden elementin pois jättämisestä. Mitä kokkikoulussa nykyään opetetaan? Einesten lämmittämistä? Jos menen ravintolaan syömään, maksan ruuasta, kokin ammattitaidosta, tarjoilijoista, ympäristöstä ja niin edelleen. 

En todellakaan halua enkä aio maksaa ravintolahintoja eineksistä, varsinkaan kun en kaupassakaan maksa niistä mitään. En siis varasta niitä, vaan en käytä lainkaan. Jos en olisi annostani saanut, en olisi niin ammattitaidottoman keittiöhenkilökunnan valmistamana syönyt mitään muutakaan. Ja vittumaisuuttani olisin laittanut ravintolan vielä henkilökohtaiseen boikottiin. Onneksi ei tarvinnut. 

Uskon monen kohdanneen vastaavaa ravintolassa syödessään. Muistakaa, että syöjinä ja maksajina olette asiakkaita ja teillä on oikeus vaatia palvelua. Jos palvelu ei miellytä, valinnanvaraa ja muita ravintoloita löytyy. Samoin ravintolat kuuntelevat palautetta, sillä heidän on pakko, koska jaloilla äänestäminen on helppoa ja tehokasta. Ei ravintolassa kuitenkaan pidä joutua neuvomaan kokkia ruuanlaitossa.

Henkilökunnan kannattaa muistaa, että te teette työtänne asiakkaiden eteen, josta he maksavat teille palkan. Valitettavasti teillä ei asiakkaiden suhteen juuri ole valinnanvaraa, vaan toiveet kannattaa pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Tyytyväinen asiakas tulee toistekin. 

Entäs se "erikois"annokseni? Maku oli erinomainen ja nälkäkin lähti. Ruoka oli jopa niin hyvää, että tein seuraavana päivänä kotona samanlaista. Ilta oli onnistunut, samoin kuin seuraava aamukin. Tyytyväinen asiakas (=minä) tulee kyseessä olevaan ravintolaan uudestaankin.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Karppaus herättää tunteita

On mielenkiintoista nähdä, miten moni muuten järkevä ja fiksu ihminen taantuu ameebaksi, kun puhutaan ruokavaliosta. Ja nimenomaan jonkun toisen ruokavaliosta. Mitä hittoa se kellekään kuuluu, mitä joku toinen syö? Jos se joku ei vaikka syö kaupan kääretorttua niin jäähän sille valittajalle sitten enemmän. Mutta ei, pitää valittaa miten väärin on olla syömättä sitä, koska ihminen on tarkoitettu syömään kaupan kääretorttua!

No okei, saatoin kärjistää. Ei ihmistä ole tarkoitettu syömään kaupan kääretorttua. Sitä ei pidä kenenkään syömän. Se lihottaa, sairastuttaa, nostaa verensokeria, tukkii valtimoita, laihduttaa, tervehdyttää, laskee verensokeria, aukoo valtimoita, leikkaa nurmikon, pesee vessan.. Ehkä kärjistin taas, mutta olen sanonut kymmeniä kertoja, että eikö jokainen voi syödä kuten haluaa ja sitä mikä kullekin sopii. Jos pysyt terveenä ja olosi on mitä mainioin kääretorttudieetillä, mikset noudattaisi sitä. Suurimmalle osalle se tuskin kuitenkaan sopii.

Joku haluaa syödä kaupan kääretorttua ja joku ei. Mutta jos joku haluaa sitä syödä, minkä takia minä siitä vetäisin herneet nokkaan? En tosiaankaan minkään takia. Ja aivan sama toisinpäin. Olen aikuinen ihminen ja syön tasan sitä mitä haluan ja mikä kropalleni sopii! Kenenkään on ihan turha tulla leimaamaan ja haukkumaan minun lautasmalliani. Mielelläni toki keskustelen ruuasta, mutta kenenkään ei pitäisi joutua selittelemään syömisiään.

Jotkut ihmiset väittävät, etteivät vuorenvarmasti karppaa, kun ovat vain jättäneet perunan, riisin, pastan ja viljat pois ja mahdollisesti kiinnittävät huomiota rasvoihin. He vain ovat vähän vähentäneet hiilareita ja lisänneet rasvaa. Mutta eivät karppaa. Lehtiotsikoiden perusteella karppaus on siis kirosana hiljaisten tai heikompi-itsetuntoisten mielessä. Ja samaisten otsikoiden perusteella takuulla aika monen muunkin mielessä. Kuitenkin hiilareiden vähentäminen ON karppausta, koska nimenomaan sitä se tarkoittaa. Tosin terminologia ei ole vielä vakiintunutta. Ismo Alankoa mukaillen, Karppaus on ruma sana, ruisleipä soi kauniimpana.

Sellaista ryhmää kuin karppaajat ei ole olemassa. On toki karppifoorumeita ja karppiyhteisöjä, mutta nämä ihmiset ovat kaikki yksilöitä. Esimerkiksi 4H-järjestö tai Suomen uusi diabetesyhdistys ovat olemassa, niistä voidaan puhua kollektiivisina, mutta karppaajista on turha puhua yhtenä ryhmänä. Ja sitä paitsi karppaustakin voi harjoittaa lukemattomilla eri tavoilla. Jos karppauksen synonyyminä käyttää hiilihydraattitietoisuutta tai hiilareiden vähentämistä, karppaaja on esimerkiksi henkilö, joka vähentää pullan syöntiä. Toisessa ääripäässä on hyvin niukasti hiilareita syövä ketokarppaaja. Ja näiden välille mahtuu paljon tyylejä ja paljon ihmisiä. Mediassa hiilihydraattien vähentäminen on ok, mutta karppaus ei. Kertokaa nyt mulle, mitä eroa siinä periaatteena on? Rasvoistahan ei tietenkään saisi edes puhua.

Jos esimerkiksi Fogelholm saa vihaista postia kommenttiensa jälkeen, ei se ole karppaajien vika. Se ei voi olla kaikkien karppaajien vika. Jos poistetaan yhtälöstä Fogelholmin mahdollinen oma osuus, vika on siinä postin lähettäjässä. Miksi professoritason ihminen leimaa YHDEN ihmisen käytöksen perusteella kaikki, jotka eivät hänen mielestään syö hiilihydraatteja tarpeeksi. Tietenkään kenellekään eikä kenenkään pitäisi vääränlaisia sähköposteja lähetellä, mutta ymmärrän, miksi näin on tapahtunut. Idiootteja löytyy karppaajista, ravitsemusasiantuntijoista ja poolonpelaajista (ja kaikkialta muualtakin, ketään erikseen nimeämättä), mutta on myös idioottimaista väittää, että yhden apinamaisuus olisi kaikkien syy.

Monissa yhteyksissä niin tavallisessa kuin sosiaalisessakin mediassa karppaajat rinnastetaan uskonlahkoon. Näin ovat tehneet tutut johtavat ravitsemusasiantuntijat samoin kuin yksityiset ihmiset keskustelupalstoilla ja Facebookissa. Minun mielestäni koko homma on täysin järjetöntä. Tietääkseni uskonto perustuu johonkin, mitä ei voida osoittaa todeksi, ja näin ollen on nimenomaan uskon asia. Toisaalta, karppaukseenkin on liitetty ihmeparantumisia, tai sitten sekin on vain amerikkalaisen lihateollisuuden propagandaa.

Ihmisen terveyttä pystytään kuitenkin mittaamaan lukemattomilla eri mittareilla, eikä vähiten henkilön omilla tuntemuksilla. Jos valtava joukko ihmisiä on saanut ylipainoonsa, diabetekseensa, vatsakipuihinsa tai muihin vaivoihinsa apua ruokavaliomuutoksella, ei se ole pois kuin lääketehtailta. Ja se on ihan hyvä juttu. Jos nämä syömistä uskonnoksi väittävät virallis-terveelliset hihhulit haluavat muiden mieluummin syövän lääkkeitä kuin voivan hyvin toisenlaisella ravinnolla, en ymmärrä alkuunkaan. Tai oikeastaan ymmärrän, kyse lienee kateudesta, kun  toisella on hyvä ruoka ja parempi mieli. Toki suon kaikille henkilökohtaisen valinnan mahdollisuuden. Ja uskonvapauden. Jonkun tutkimustuloksen mukaan muistaakseni ihminen on keskimäärin onnellisempi, jos hänellä on joku asia mihin uskoa. On se sitten jumala, oma hyvä olo tai mikä hyvänsä. 

Miksi karppaus siis on niin valtavasti esillä nykyään, käytännössä lähes pelkästään negatiivisessa valossa? Negatiiviset uutiset ja maailmanlopun ennustukset myyvät! Jos Pirjo-Matti on vähentänyt leivänsyöntiä ja laihtunut 20 kiloa, se ei kiinnosta oman ylipainonsa ja ilmavaivojensa, kuivan ihonsa ja turvotuksensa kanssa tuskailevaa roskalehden päätoimittajaa. Mutta kun mukaan saadaan jollain lailla nimekäs "asiantuntija" jylisemään tukkeutuvista suonista ja leivänsyönnin aiheuttamista puutostaudeista, jo ottaa päätoimittajalla eteen. Ja hän kuvittelee sen kiinnostavan suomalaisia. Ja valitettavasti hän saattaa olla oikeassa.

Miksi monia karppaajia sitten ärsyttää? Syynä on jatkuva paskanpuhuminen ja pelottelu mediassa. Lehdissä ja TV:ssä luodaan karppauksesta erittäin yksipuolinen ja tarkoitushakuinen kuva täytenä totena. Sen mukaanhan karppaaja syö vain - kuten esimerkiksi tämänkin jutun kuvat osoittavat - voissa paistettua pekonia, kananmunia ja kermaa. Syön itsekin, mutta aika paljon muutakin. Tuollainen ruokavaliohan olisi varsin  yksipuolinen ja terveyden kannalta tuskin kovin hyvä ratkaisu. Samaan hengenvetoon otsikko ja asiantuntija aina tyrmäävät kaiken karppauksen. Jos ns. "normaalisti" syövän ihmisen ainoa tieto aiheesta tulee näiden lehtijuttujen perusteella, heidän on helppoa ja osittain oikeutettuakin tuomita karppaajat syyntakeettomina itsetuholaisina. Ja itse kokeillessaan "karpata väärin" ja sen jälkeen kertoa samoissa lehdissä, miten karppaaminen ei todellakaan toimi. Ja oikeassa ovat, ei se varmasti toimi kaikilla.

Media keskittyy vain karppauksen mahdollisiin huonoihin puoliin, joista niistäkään ei ole mitään näyttöä, kuten professori Uusitupakin totesi A-talkissa 27.10.2011. En tiedä asiasta enempää, mutta jos seuraava juttu on totta, koko karppauksen antihypetys on entistäkin epätieteellisemmällä pohjalla. Antti Heikkilä  kirjoittaa blogissaan kyseisestä A-talkista seuraavaa:
Sain taustatietoja tuosta Päivärinnan ”keskustelusta”. Ohjemassa esiintynyt Marjut Rantanen, joka omien kokemusten rohkaisemana on alkanut neuvoa muita ravintoasioissa, joutui neuvomaan professori Uusitupaa VHH:n saloista kulisseissa ennen lähetystä, kun arvon professori oli täysin pihalla koko aiheesta.
Toisaalta tuo juttu ei voi olla totta. Nimittäin jokaisen vähänkin ammattitaitoisen henkilön, jonka työ liittyy jollain lailla ravintoon, on jo virkansa puolesta pakko tietää, mitä karppaus tarkoittaa. Vaihtoehdot siis ovat, että suurin osa julkisuudenkipeistä asiantuntijoista valehtelee, tai etteivät he ole vaivautuneet ottamaan selvää asioista ennen kommentointia. Kumpi sitten on pienempi paha..

Kuten sosiaalinen media on edesauttanut vähähiilihydraattisen ruokavalion etujen leviämistä, samalla tavalla perinteinen media yrittää kaikin keinoin repiä ilmiöstä mahdollisimman isot otsikot. Ja sitten ihmetellään, miksi tunteet kuumenevat. Tunnetun poliitikon tavoin, kyse on mediapelistä. Onneksi ihmiset alkavat jo kyllästyä ja hetken päästä jokin muu asia vienee mediahuomion. Luojan kiitos, kohta niin asia- kuin paskalehdetkin ovat täynnä juttuja presidenttiehdokkaitten koirista ja vaimoista ja kesämökeistä ja lapsuusmuistoista ja syrjähypyistä. Toivottavasti keneltäkään ei kysytä, mitä he syövät.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Mitäs minä sanoin! (Osa 3/3)

Haastatteluni Ilta-Sanomissa on julkaistu. 25.10. Kirjoitin aiemmin ennakkotunnelmista ja välitunnelmista. Toimittaja haastatteli minua puhelimessa 13.10. Jutun piti tulla viikonvaihteen lehteen, siis seuraavaksi päiväksi karppileipävertailun yhteyteen. Eipä ollu kumpaakaan juttua, mutta alkuviikosta niiden piti ilmestymän. Alkuviikosta ilmestyi tosiaan karppileipävertailu, joka piti olla osuuteni yhteydessä, vaan eipä näkynyt minun naamaani. Toimittaja pahoitteli, ettei tiedä päätoimittajan aatoksia julkaisusta, mutta juttu kuitenkin on valmiina ollut jo kauan.

Maanantaina 24.10. minulle soitti Ilta-Sanomista toinen toimittaja, joka halusi vähän täydentää juttuani. Hän kertoi, että se laitetaan seuraavan päivän lehteen ns. kainalojutuksi ja pääjutussa on itse Sydänliiton hallituksen puheenjohtaja. Jahas, ystävämme Matti Uusitupa, huokaisin. Toimittaja totesi, että hyvä, että miehen tiedät, hänhän on karppausvastainen. Olisiko sinulla jotain, mitä haluaisit Uusituvalle sanoa? Kerroin, että paljonkin, mutta kaikki eivät ole painokelpoisia. Mutta siis aivan mahtava juttu, jos voin vaatia herra professorilta vastauksia!

Siinä muutaman minuutin mittaisen puhelun aikana nopeasti keksin muutaman kommentin ja kysymyksen Uusitupaan liittyen ja sanoin laittavani sähköpostilla lisää. Sähköpostilla laitoin toimittajalle seuraavat kysymykset ja faktaosion, joihin sain apua muilta karppiforumin jäseniltä. Kiitos heille!
  • Millä lailla kaalit, juurekset ynnä muut kasvikset, joita karppaajat syö paljon, on epäterveellisempiä, kuin peruna, riisi ja pasta?
  • Miten Uusitupa ite määrittelee karppauksen? Hiilihydraatiton ja syödään pelkkää voita?
  • Eivät kai leipomot ja margariinifirmat vaikuta sanomaan? 
  • Miksi Uusitupa ennustaa karppaajille sairautta ja kuolemaa, kun tutkitun tiedon mukaan karppaus parantaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä (kolesterolisuhteet, vyötärönympärys, verenpaine, verensokeri) vähärasvaiseen verrattuna. 
  • Uusitupa peräänkuuluttaa tieteellisten tosiasioiden tunnustamista. Miksi hän valikoi vain omaan linjaansa sopivia tutkimuksia?
  • Onko hän ollenkaan lukenut muita kuin omia tutkimuksiaan?
  • Onko Uusituvan mielestä tärkeämpää syödä, kuten on sillä hetkellä "oikein" ja virallista vai siten, että olo ja terveydentila on hyvä? (Ja että ruoka on hyvää)
  • Hänen mukaansa meijeriteollisuus sponsoroi "kovien" rasvojen puolesta puhuvia kokouksia. Entä Uusituvan käymät kokoukset, joita esim. margariinia myyvä Unilever sponsoroi ja joissa hän itse puolustaa "pehmeitä" rasvoja?
  • Jos professorin ja lääkärin mielestä rypsiöljyn tekeminen tuotantolaitoksessa on luonnollisempaa kuin maidon lypsäminen lehmästä, toivoisin vilpittömästi kyseisen henkilön eroavan sydänliiton johdosta.
  • Jos rasvaisten maitotuotteiden suosion kasvu jatkuu, millaisia tuloksia näemme 3-5 vuoden kuluttua?

Muutama fakta:

  1. Karppaajat saavat niistä runsaista eläinrasvoistaan ainakin saman verran pehmeitä Pufaa (monityydyttymätön) ja Mufaa (yksityydyttymätön) kuin mitä tavissyöjätkin vähärasvaisellaan, mutta paremmalla omegasuhteella (omegat 3 ja 6)
  2. Tyydytetty rasva (ilman keinotekoisia transrasvoja, luonnollinen transrasva ei ole sama kuin keinotekoinen) on jo saanut synninpäästön eli se ei ole ainakaan vaarallisempaa kuin tärkkelys, saati sokerit
  3. Karppaus on juuri tuota viimeistä: teollisten tärkkelysten ja sokereiden vaihtamista luonnontilaisiin tyydytettyihin (joissa on ne eläinkunnan edustajille tärkeät rasvaliukoiset hivenetkin vielä tallella)?
Lisäsin vielä loppuun vinkin toimittajalle:
Jos haluat tehdä kriittisen jutun, tutustu tähän tekstiin, jossa on mainittu Uusituvan kytköksiä. En usko salaliittoon, mutta korruptioon kyllä (sekä tiedostamattomaan että tietoiseen). http://ravitsemusjaterveys.wordpress.com/2011/10/14/matti-uusitupa-teollisuuden-sponsoroima-professori/
Lehdessä ei ollut ainuttakaan esittämääni kysymystä. Toimittaja selvästi antoi puhelimessa ymmärtää, että nyt olisi mahdollista kysyä Uusituvalta jotain. Juttu on tehty niin, että lukijatkin todennäköisesti ymmärtävät, että olen nähnyt pääjutun. Näin toki oman osuuteni etukäteen, mutta muusta jutusta minulla ei ollut hajuakaan. En ole toimittajakoulua käynyt, mutta kuvittelisin, että pystyisin kommentoimaan itse juttua, minun pitäisi nähdä se juttu ensiksi, nyt ihmettelin vain Uusituvan yleisiä näkemyksiä. Ja minä kun kuvittelin voivani vaikuttaa pääjuttuun. Mielestäni ala-arvoista toimintaa.

Omaan osuuteeni tuli vain, että ihmettelen  Uusituvan kommentteja. Tekstissä muistutin Uusitupaa,
etteivät tulokset eläinrasvan käytön, korkean kolesterolin ja sydäntautien välillä ole yksiselitteiset.
En halunnut sanoa tuota ylläolevaa lausetta noin, sillä mitä minä aiheista tiedän, niin tutkimukset ovat hyvinkin yksiselitteisiä lukuunottamatta norjalaista ja suomalaista tutkimusta 1960-luvulta. Lähetin sähköpostilla korjauksen toimittajalle, mutta tämä oli jo lähtenyt töistä, vaikka vastasin sähköpostiin 5 minuuttia hänen lähettämänsä jälkeen. Ensin juttua odotutetaan puolitoista viikkoa ja sitten ei ole aikaa antaa edes kunnolla oikolukea osuuttaan. Muilta osin hyväksyin tekstin.

Lehti ilmestyi tiistaina, mutta oman kappaleeni sain jutun ilmestymisestä vasta tasan viikon kuluttua ja silloinkin vain sen takia, kun kyselin toimittajalta missä kappaleeni viipyy. Ilman muuta kuvittelin saavani lehden julkaisua seuraavana päivänä. Olin väärässä. Positiivista oli, että ensimmäinen toimittaja vaikutti oikein mukavalta. Samoin meillä kotona käynyt kuvaaja oli hyvä tyyppi!

En ala Uusituvan sanomisia ruotimaan sen kummemmin, sen on Jari tehnyt erinomaisesti omassa blogissaan. Tietenkin oli mukava lukea etusivulta pääotsikosta, miten Karppaus voi tappaa! Se siitä rakentavasta jutusta. Kuten aiemmin kirjoitin (linkin toiseksi viimeinen kappale), vaihtoehtoja lopputulokseen oli kaksi, joista Ilta-Sanomat päätti jatkaa perinteisellä roskajournalismin linjallaan yllättämättä minua. Kantavana ajatuksena koko touhusta on jäänyt **ttu mitä paskaa. Nyt voin todeta: 

Mitäs minä sanoin!