Natriumnitriitti on veikeä lisäaine, jota käytetään lihavalmisteissa ja makkaroissa. Prisman noin 15 metrin mittaisessa leikkelehyllyssä olen törmännyt kolmeen tuotteeseen, joiden tuoteselosteessa ei lue E250, nakeissa ja makkaroissa molemmissa yhteen. Virallisen tiedon mukaan natriumnitriitti estää ruokamyrkytystä aiheuttavien bakteerien kasvua ja parantaa tuotteiden säilyvyyttä. Kuluttajahan tätä haluaa. Tärkeintä on pitkä hyllyaika, jotta kaupat saavat pidettyä kaikkea tarjolla kaiken aikaa. Lihajalosteet säilyvät viikkoja, kiitos nitriitin.
Nitriitin toinen tärkeä tehtävä on säilyttää lihassa punainen väri. Oikea lihas on punaista, joten miksi syödä muun väristä? Poikkeuksena tietysti joulukinkku, jonka pitää jostain syystä olla harmaa ja nitriititön. Nitriitti vaikuttaa myös lihatuotteiden makuun. Toivottavasti positiivisesti, kuten natriumglutamaatti E621, samoin kuin muut arominvahventeet.
Noniin, lakkaan puhumasta paskaa. Ylläolevat ovat nitriitin vaikutukset elintarvikkeissa. Okei, eihän se välttämättä väärin ole, jos tuote säilyy, on punaista, tai maistuu joltain. Mutta minkä takia leikkeleitten on säilyttävä viikkoja? Miksi lihan pitää olla punaista? Onhan pippureitakin eri värisiä. Ja paprikoita. Ja tomaatteja. Ja luumuja. Ja omenia. Ja ihmisiä. Ja kaikkea. Paitsi lihaa. Paitsi joulukinkku, joka on erinomainen esimerkki lihasta. Se on harmaata, se on hyvää ja se on turvallista. Ellei tietenkin osta punasuolattua kinkkua. Moniko tietää miksi lohen liha on punaista? Koska siitä tehdään tarkoituksella sen väristä. Monista juustoistakin muuten löytyy väriaineita.
Nitriitti muuttaa lihan makua. Miksi sen makua pitää muuttaa? Erinomaiseen lihamakuelämykseen riittää itse lihan lisäksi, merisuola, pippuri ja paistamiseen voi. Jos nitriitti on kerran niin hyvä säilöntäaine, väriaine ja mauste, miksei sitä myydä marketeissa kuluttajille. Miksi vain elintarviketeollisuudella on oikeus käyttää tätä ihmeainetta. Täytyy rehellisesti myöntää, että ihmettelen sitä itsekin. Siis sitä miksi elintarviketeollisuudella ylipäätään on oikeus käyttää nitriittiä.
Natriumnitriitin kansainvälinen kemikaalikortti näyttää tältä. Työterveyslaitos on luokitellut aineen OVA-ryhmään (Onnettomuuden Vaaraa aiheuttavat Aineet). TTL:n nettisivuilla E250 kuvataan OVA-ohjeissa mielenkiintoisella tavalla, ottaen huomioon, että kyseessä on lähes jokaisesta lihatuotteesta löytyvä aine. Molemmilta yllämainituilta sivuilta löytyy hassunhauskoja kuvia pääkalloista ja kuolleista kaloista. Hengitettynä säilöntä- ja väriaineemme värjää huulet, kynnet ja ihon siniseksi. Lisäksi se aiheuttaa sekavuutta, kouristuksia, huimausta, päänsärkyä, pahoinvointia ja tajuttomuutta. Jos ainetta erehtyy nielaisemaan, on potilasta ensin oksennutettava ja sen jälkeen toimitettava VÄLITTÖMÄSTI lääkärin hoitoon. Altistuminen voi johtaa kuolemaan.
Maailmassa on tehty tutkimuksia, joiden mukaan punaisen lihan syöminen lisää riskiä sairastua (ainakin) paksusuolen syöpään. Moni, joka on näitä tutkimuksia tarkemmin penkonut, on todennut syyksi, ei niinkään lihan syömisen, vaan PUNAISEN lihan syömisen, rautalangasta väännettynä, nitriitillä kyllästetyn lihan syömisen.
Olen pariin otteeseen kysellyt muutamilta elintarviketaloilta heidän natriumnitriittinsä käytöstä. Yksi suuri yritys kertoi määrien olevan liikesalaisuuksia, toinen firma antoi vastauksena ympäripyöreän ruokatieto.fi:stä löytyvän selityksen. Jos yritys ei kyselyistä huolimatta kerro tuotteissaan käytettävän nitriitin määrää, on mielestäni täysi syy olettaa heidän käyttävän maksimimäärää.
EU:n sallima arvo E250:n määrälle on 150mg per lihakilo. Miksi rajoitus, jos aine ei ole vaarallista? Suomessa lihanjalostamot ovat tehneet sopimuksen, etteivät käytä yli 120mg kiloon. Miksi sopimus alemmasta määrästä, ellei aine ole erityisen vaarallista? Luomutuotteissa natriumnitriitin maksimimäärä on 80mg/kilo. Mitä helvetin luomua se on, että ensin kasvatetaan tuote ilman torjunta- ja muita ei-niin-terveellisiä aineita ja valmiiseen läskipalaan sitten kuitenkin laitetaan myrkkyä sekaan? Valaiskaa tyhmää.
Olen useamman kerran törmännyt vastaväitteeseen natriumnitriitin pienenpienistä pitoisuuksista. Koska me saamme niin vähäisiä määriä kyseistä ainetta, on se turvallista. Ja ainakin Eviran (entäs Fogelholmin?) mukaan näin on. Ihme, etten ole missään nähnyt natriumnitriittiä ylistettävän terveysvaikutteiseksi.
EU:n sallima arvo E250:n määrälle on 150mg per lihakilo. Miksi rajoitus, jos aine ei ole vaarallista? Suomessa lihanjalostamot ovat tehneet sopimuksen, etteivät käytä yli 120mg kiloon. Miksi sopimus alemmasta määrästä, ellei aine ole erityisen vaarallista? Luomutuotteissa natriumnitriitin maksimimäärä on 80mg/kilo. Mitä helvetin luomua se on, että ensin kasvatetaan tuote ilman torjunta- ja muita ei-niin-terveellisiä aineita ja valmiiseen läskipalaan sitten kuitenkin laitetaan myrkkyä sekaan? Valaiskaa tyhmää.
Olen useamman kerran törmännyt vastaväitteeseen natriumnitriitin pienenpienistä pitoisuuksista. Koska me saamme niin vähäisiä määriä kyseistä ainetta, on se turvallista. Ja ainakin Eviran (entäs Fogelholmin?) mukaan näin on. Ihme, etten ole missään nähnyt natriumnitriittiä ylistettävän terveysvaikutteiseksi.
Lisäaineille on määritelty ADI-arvot (Acceptable Daily Intake), joka kertoo, mikä on "turvallinen" maksimimäärä aineen nauttimiselle vuorokaudessa. Toisin sanoen ylimenevästä osuudesta on terveydelle haittaa. Miten turvallisesta lisäaineesta muka voi olla terveydelle haittaa? Eviran sivuilta löytyvät muun muassa E-koodiavain ja ja julkaisu nimeltään Elintarvikkeiden lisäaineet. Kummastakaan ei löydy lisäaineiden ADI-arvoja. Jälkimmäisessä todetaan, ettei ole olemassa yhtä lähdettä, josta löytyisi kattavasti kaikkien lisäaineiden ADI-arvot. Kummallista. Miksei turvallisia päiväannoksia voisi listata yhteen paikkaan, jos ne kerran ovat yksiselitteisesti olemassa??
No, joka tapauksessa E250:n ADI-arvo on 0,1mg per painokilo. Tämä tarkoittaa 80-kiloisella henkilöllä natriumnitriitin maksimipäiväannokseksi 8mg, 4-vuotiaalla lapsella alle 2mg. Suomen elintarviketeollisuus käyttää lihakiloon 120mg, jolloin maksimiannos 8mg ylittyy 67 gramman lihansyönnillä, pienillä lapsilla siis jo reilusti alle 20 gramman. Ruokatieto.fi:ssä olevan tiedon mukaan valmiissa tuotteissa on yleensä noin puolet alkuperäisestä nitriittimääristä. Sitä en tiedä, mihin se häviää. Enkä tiedä sitäkään, kuka tutkimukset on toteuttanut.
Jos otetaan huomioon aineen häviäminen säilönnän aikana, turvallisuuden rajoissa siis ehdoton maksimi yhdelle päivälle E250:tä on 80-kiloisella 134 grammaa lihaa, makkaraa tai leikkeleitä. TiKen viime vuoden tilaston mukaan (esim. Hesarin uutinen) jokainen suomalainen söi keskimäärin 76 kiloa lihaa vuodessa, siis 208 grammaa joka ikinen päivä. Eivät ne syömämme pitoisuudet taida kuitenkaan niin pieniä ollakaan. Pienelle lapselle ehdoton maksimi on yksi nakki päivässä. Ja siihen päälle ei sitten leikkeleitä tai lihoja syödä. Onneksi nykyään jo kaikelle (paitsi meetvurstille) on nitriititön vaihtoehto.
Elintarvikefirmat ja Evira pohtivat, onko turvallista laskea nitriitin maksimimäärää. Eikö oikea pohdinta olisi, miksi (muuten kuin rahan takia) kyseistä ainetta täytyy tuotteisiin laittaa. Itse pärjään aivan loistavasti ilman ystäväämme E250:tä. Elintasosairaudet, kuten 2-tyypin diabetes ja syövät lisääntyvät jatkuvasti. Eikö muka lisäaineilla (vierasaineilla) ole mitään tekemistä niiden kanssa? Ja tiedän, ettei virallisen määritelmän mukaan vierasaine ole sama kuin lisäaine, mutta, joidenkin lisäaineiden kohdalla mielestäni pitäisi olla.
Onko tässä mitään järkeä? Miksi meille syötetään myrkkyä? Olen joidenkin mielestä takuulla hurahtanut, kun tällaisia mietin, mutta jos elintarvikefirmojen, Työterveyslaitoksen ja Eviran omat tiedot pitoisuuksista ja sallituista arvoista kertovat yllä olevaa kieltänsä, natriumnitriitti on myrkky, jota ei todellakaan pitäisi elintarvikkeisiin lisätä. Olen ennenkin sanonut, syökää mitä haluatte, niin minäkin syön. Ja minä haluan puhdasta.