Natriumnitriitti E250, turvallinen lisäaine

Natriumnitriitti on veikeä lisäaine, jota käytetään lihavalmisteissa ja makkaroissa. Prisman noin 15 metrin mittaisessa leikkelehyllyssä olen törmännyt kolmeen tuotteeseen, joiden tuoteselosteessa ei lue E250, nakeissa ja makkaroissa molemmissa yhteen. Virallisen tiedon mukaan natriumnitriitti estää ruokamyrkytystä aiheuttavien bakteerien kasvua ja parantaa tuotteiden säilyvyyttä. Kuluttajahan tätä haluaa. Tärkeintä on pitkä hyllyaika, jotta kaupat saavat pidettyä kaikkea tarjolla kaiken aikaa. Lihajalosteet säilyvät viikkoja, kiitos nitriitin.

Nitriitin toinen tärkeä tehtävä on säilyttää lihassa punainen väri. Oikea lihas on punaista, joten miksi syödä muun väristä? Poikkeuksena tietysti joulukinkku, jonka pitää jostain syystä olla harmaa ja nitriititön. Nitriitti vaikuttaa myös lihatuotteiden makuun. Toivottavasti positiivisesti, kuten natriumglutamaatti E621, samoin kuin muut arominvahventeet.

Noniin, lakkaan puhumasta paskaa. Ylläolevat ovat nitriitin vaikutukset elintarvikkeissa. Okei, eihän se välttämättä väärin ole, jos tuote säilyy, on punaista, tai maistuu joltain. Mutta minkä takia leikkeleitten on säilyttävä viikkoja? Miksi lihan pitää olla punaista? Onhan pippureitakin eri värisiä. Ja paprikoita. Ja tomaatteja. Ja luumuja. Ja omenia. Ja ihmisiä. Ja kaikkea. Paitsi lihaa. Paitsi joulukinkku, joka on erinomainen esimerkki lihasta. Se on harmaata, se on hyvää ja se on turvallista. Ellei tietenkin osta punasuolattua kinkkua. Moniko tietää miksi lohen liha on punaista? Koska siitä tehdään tarkoituksella sen väristä. Monista juustoistakin muuten löytyy väriaineita.

Nitriitti muuttaa lihan makua. Miksi sen makua pitää muuttaa? Erinomaiseen lihamakuelämykseen riittää itse lihan lisäksi, merisuola, pippuri ja paistamiseen voi. Jos nitriitti on kerran niin hyvä säilöntäaine, väriaine ja mauste, miksei sitä myydä marketeissa kuluttajille. Miksi vain elintarviketeollisuudella on oikeus käyttää tätä ihmeainetta. Täytyy rehellisesti myöntää, että ihmettelen sitä itsekin. Siis sitä miksi elintarviketeollisuudella ylipäätään on oikeus käyttää nitriittiä.

Natriumnitriitin kansainvälinen kemikaalikortti näyttää tältä. Työterveyslaitos on luokitellut aineen OVA-ryhmään (Onnettomuuden Vaaraa aiheuttavat Aineet). TTL:n nettisivuilla E250 kuvataan OVA-ohjeissa mielenkiintoisella tavalla, ottaen huomioon, että kyseessä on lähes jokaisesta lihatuotteesta löytyvä aine. Molemmilta yllämainituilta sivuilta löytyy hassunhauskoja kuvia pääkalloista ja kuolleista kaloista. Hengitettynä säilöntä- ja väriaineemme värjää huulet, kynnet ja ihon siniseksi. Lisäksi se aiheuttaa sekavuutta, kouristuksia, huimausta, päänsärkyä, pahoinvointia ja tajuttomuutta. Jos ainetta erehtyy nielaisemaan, on potilasta ensin oksennutettava ja sen jälkeen toimitettava VÄLITTÖMÄSTI lääkärin hoitoon. Altistuminen voi johtaa kuolemaan.

Maailmassa on tehty tutkimuksia, joiden mukaan punaisen lihan syöminen lisää riskiä sairastua (ainakin) paksusuolen syöpään. Moni, joka on näitä tutkimuksia tarkemmin penkonut, on todennut syyksi, ei niinkään lihan syömisen, vaan PUNAISEN lihan syömisen, rautalangasta väännettynä, nitriitillä kyllästetyn lihan syömisen.

Olen pariin otteeseen kysellyt muutamilta elintarviketaloilta heidän natriumnitriittinsä käytöstä. Yksi suuri yritys kertoi määrien olevan liikesalaisuuksia, toinen firma antoi vastauksena ympäripyöreän ruokatieto.fi:stä löytyvän selityksen. Jos yritys ei kyselyistä huolimatta kerro tuotteissaan käytettävän nitriitin määrää, on mielestäni täysi syy olettaa heidän käyttävän maksimimäärää.

EU:n sallima arvo E250:n määrälle on 150mg per lihakilo. Miksi rajoitus, jos aine ei ole vaarallista? Suomessa lihanjalostamot ovat tehneet sopimuksen, etteivät käytä yli 120mg kiloon. Miksi sopimus alemmasta määrästä, ellei aine ole erityisen vaarallista? Luomutuotteissa natriumnitriitin maksimimäärä on 80mg/kilo. Mitä helvetin luomua se on, että ensin kasvatetaan tuote ilman torjunta- ja muita ei-niin-terveellisiä aineita ja valmiiseen läskipalaan sitten kuitenkin laitetaan myrkkyä sekaan? Valaiskaa tyhmää.

Olen useamman kerran törmännyt vastaväitteeseen natriumnitriitin pienenpienistä pitoisuuksista. Koska me saamme niin vähäisiä määriä kyseistä ainetta, on se turvallista. Ja ainakin Eviran (entäs Fogelholmin?) mukaan näin on. Ihme, etten ole missään nähnyt natriumnitriittiä ylistettävän terveysvaikutteiseksi. 

Lisäaineille on määritelty ADI-arvot (Acceptable Daily Intake), joka kertoo, mikä on "turvallinen" maksimimäärä aineen nauttimiselle vuorokaudessa. Toisin sanoen ylimenevästä osuudesta on terveydelle haittaa. Miten turvallisesta lisäaineesta muka voi olla terveydelle haittaa? Eviran sivuilta löytyvät muun muassa E-koodiavain ja ja julkaisu nimeltään Elintarvikkeiden lisäaineet. Kummastakaan ei löydy lisäaineiden ADI-arvoja. Jälkimmäisessä todetaan, ettei ole olemassa yhtä lähdettä, josta löytyisi kattavasti kaikkien lisäaineiden ADI-arvot. Kummallista. Miksei turvallisia päiväannoksia voisi listata yhteen paikkaan, jos ne kerran ovat yksiselitteisesti olemassa??

No, joka tapauksessa E250:n ADI-arvo on 0,1mg per painokilo. Tämä tarkoittaa 80-kiloisella henkilöllä natriumnitriitin maksimipäiväannokseksi 8mg, 4-vuotiaalla lapsella alle 2mg. Suomen elintarviketeollisuus käyttää lihakiloon 120mg, jolloin maksimiannos 8mg ylittyy 67 gramman lihansyönnillä, pienillä lapsilla siis jo reilusti alle 20 gramman. Ruokatieto.fi:ssä olevan tiedon mukaan valmiissa tuotteissa on yleensä noin puolet alkuperäisestä nitriittimääristä. Sitä en tiedä, mihin se häviää. Enkä tiedä sitäkään, kuka tutkimukset on toteuttanut.

Jos otetaan huomioon aineen häviäminen säilönnän aikana, turvallisuuden rajoissa siis ehdoton maksimi yhdelle päivälle E250:tä on 80-kiloisella 134 grammaa lihaa, makkaraa tai leikkeleitä. TiKen viime vuoden tilaston mukaan (esim. Hesarin uutinen) jokainen suomalainen söi keskimäärin 76 kiloa lihaa vuodessa, siis 208 grammaa joka ikinen päivä. Eivät ne syömämme pitoisuudet taida kuitenkaan niin pieniä ollakaan. Pienelle lapselle ehdoton maksimi on yksi nakki päivässä. Ja siihen päälle ei sitten leikkeleitä tai lihoja syödä. Onneksi nykyään jo kaikelle (paitsi meetvurstille) on nitriititön vaihtoehto.

Elintarvikefirmat ja Evira pohtivat, onko turvallista laskea nitriitin maksimimäärää. Eikö oikea pohdinta olisi, miksi (muuten kuin rahan takia) kyseistä ainetta täytyy tuotteisiin laittaa. Itse pärjään aivan loistavasti ilman ystäväämme E250:tä. Elintasosairaudet, kuten 2-tyypin diabetes ja syövät lisääntyvät jatkuvasti. Eikö muka lisäaineilla (vierasaineilla) ole mitään tekemistä niiden kanssa? Ja tiedän, ettei virallisen määritelmän mukaan vierasaine ole sama kuin lisäaine, mutta, joidenkin lisäaineiden kohdalla mielestäni pitäisi olla.

Onko tässä mitään järkeä? Miksi meille syötetään myrkkyä? Olen joidenkin mielestä takuulla hurahtanut, kun tällaisia mietin, mutta jos elintarvikefirmojen, Työterveyslaitoksen ja Eviran omat tiedot pitoisuuksista ja sallituista arvoista kertovat yllä olevaa kieltänsä, natriumnitriitti on myrkky, jota ei todellakaan pitäisi elintarvikkeisiin lisätä. Olen ennenkin sanonut, syökää mitä haluatte, niin minäkin syön. Ja minä haluan puhdasta.

Arjalainen ruokakulttuuri

Ykkösdokumentti: Arvokas ja herkullinen jäte kertoi maanantaina 22.8.2011 ruuan roskiin heittämisestä. Yksi kotitalous tuottaa ruokajätettä keskimäärin 100 kiloa vuodessa. Mutta miksi? Mitä järkeä on heittää ruokaa roskiin melkein jauhelihapaketin verran päivässä? Jääkaappi tyhjennetään biojätteisiin (toivottavasti biojätteisiin), kun ruoka menee vanhaksi. Tai, kun ruuan päiväykset menevät umpeen. Varsin loogista, että ruoka menee vanhaksi. Toisaalta nykyisillä säilöntäaineilla ravinto säilyy varsin kauankin. 

Yksinkertainen syy poisheittämiseen on se, että ruokaa ostetaan liikaa. Siis enemmän kuin sitä käytetään. Luulisi aikuisten ihmisten osaavan täyttää jääkaappinsa vuosien ja vuosikymmenten kokemuksella niin, että jätettä ei tulisi. Kokemuksesta voin kertoa, ettei se vaikeaa ole. Itse ainakin teen nykyään liian hyvää ruokaa pois heitettäväksi. Lisäksi on olemassa sellainen keksintö kuin pakastin, johon ylimääräiset ruuat voi tunkea joko raakoina tai kypsinä. Tietenkään kaikki eivät ole hyviä pakastettuina, mutta aika paljon sinne pystyy laittamaan.

Ohjelmassa näytettiin, miten ranskalaisessa tukkuliikkeessä tukkukauppias ja valvoja silmää räpäyttämättä määräsivät 8800 kiloa appelsiineja hävitettäväksi jätteenä. Ensin hedelmät matkaavat tuhansia kilometrejä kasvupaikoistaan, jonka jälkeen ne kipataan roskalavalle. Sori vaan, saatan olla idiootti, mutta en näe tässä mitään järkeä. Selitys poisheittämiselle oli, että appelsiinit olivat hieman liian kypsiä. Vaikkakin edelleen syömäkelpoisia ja maukkaita.

Saksalainen perunanviljelijä kertoi, miten kaupat määrittelevät tarkat laatuvaatimukset perunoille. Liian pienet, liian isot ja väärän muotoiset potut jätetään pellolle jäätymään, koska niistä ei haluta kasvattaa uusia perunoita. Viljelijän mukaan hukkaprosentti on noin 50. Puolet!! Sama juttu on muiden kasvien kanssa. Kaupat eivät hyväksy käyriä kurkkuja, koska ne on vaikeampi pakata laatikoihin. Miten muka tomaatti, peruna, kurkku tai lisäätähänmikävain muka on huonompi, jos se on erimuotoinen kuin toinen? Tulee mieleen arjalaiset.

Pientä päättelyä iltapäivän ratoksi. Ostat omenan ja päästät sen menemään vanhaksi, joten heität sen pois. Mitä tapahtuu? Huomaat, ettei sinulla ole omenaa ja menet kauppaan ostamaan sellaisen. Omenia ostavat muutkin ihmiset, osa näin kahteen kertaan ensimmäisen poisheitettyään. Tämä lisää omenoiden kysyntää. Kysyntä taas lisää tuotantoa ja nostaa hintoja. Hintojen nousu on pois omenan ostajalta tuotannonlisäyksen joutuessa roskiin.

Päättely jatkuu. Koska aivoihisi on istutettu ajatus, että vain pyöreä ja kiiltävä omena on hyvä omena, valikoit kaupasta tarkkaan millaisen omenan otat. Samoin tekevät muutkin. Seurauksena tästä ei-niin-pyöreät omenat jäävät ostamatta, jolloin kauppias joutuu heittämään ne roskiin. Tämä pakottaa kauppiaan nostamaan omenoiden hintaa, jotta hän voisi kattaa hävikin. Jotta omena taas olisi kiiltävä ja näin ollen hyvän omenan näköinen, omenoiden pinta vahataan. Koska kiiltävämpi omena on tietenkin parempi, vahaamattomat jäävät hyllyyn. Tämä toimii viestinä kauppiaille, tukkureille ja valmistajille, eli ihmiset haluavat vahattuja omenia. Vahaus nostaa omenan hintaa. Vaha on kuitenkin terveellistä, vai onko? Miksihän omenat kehoitetaan pesemään ja kuorimaan ennen syöntiä. 

Ruuan markkinointi ja esillepano on aika perseestä. Haluammeko oikeasti syödä tuotteita, jotka 

1. näyttävät kiiltokuvilta vai 

2. oikeasti maistuvat hyvältä. 

1. Pitkälle prosessoitua ravintoköyhää moskaa vai

2. aitoa ruokaa vitamiinit ja hivenaineet tallella

1. Säilöntäaineilla kyllästettyjä vai 

2. tuoreita? 

1. Kalliita vai 

2. halpoja? 

Todennäköisesti valitsisit kohdan kaksi. Tällä hetkellä kuitenkin suurin osa kuluttajista vie valmistajille viestiä, jonka mukaan makutottumuksemme ovat kohdan yksi mukaisia. Mitä enemmän omenoita heitämme pois, sitä kalliimmiksi ne tulevat, sitä enemmän niitä viljellään ja sitä enemmän viljelymaata menee niiden viljelemiseen. Sitä enemmän niitä kuljetetaan, joten sitä enemmän palaa polttoainetta ja tulee päästöjä. Listaa voisi jatkaa. Hinta nousee kuitenkin joka kohdassa.

Miksi olemme niin kriittisiä ruuan laadun suhteen, että pienikin kauneusvirhe ruuassa johtaa sen poisheittämiseen? Ei syömisessä ole kyse missikisoista. Niissäkään kisoissa ei oo kyllä järkeä. Kuitenkin se ruoka, mikä on kiiltävintä ja pyöreintä, on yleensä maultaan ja ravintoaineiltaan mitäänsanomattominta. Miettikääpä vaikka viljeltyjä pensasvadelmia, joita toreilla myyydään. Ne ovat isoja, virheettömiä ja kauniita. Metsästä poimitut villivadelmat ovat pieniä, osa niistä on huonon näköisiä ja joissain on jopa matoja. Eivät juuri minkään näköisiä. Mutta metsävattu hakkaa maussa "isoveljensä" sata-nolla, vaikka söisi pari matoa samalla! Näin se vain monen muunkin ruuan kanssa menee. Kauneus on pinnallista ja varsin hyödytöntäkin. Pyöreä keskikokoinen perunako on kauniimpi kuin pieni soikea? Peruna kaunis?

Dokumentin mukaan Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa poisheitettävällä ruualla ruokkisi vuosittain kaikki maailman köyhät kolmeen kertaan. Miksei sitten ruokita? Tukkuliikkeet ja kaupat eivät tee hyväntekeväisyyttä. Niille on edullisempaa heittää täysin syömäkelpoinen ruoka pois kuin antaa ihmisten tulla hakemaan sitä ilmaiseksi tai edullisempaan hintaan. Raha ratkaisee. Maailman ruokamarkkinat ovat muutenkin vain muutaman ison firman hallussa.

Voisimmeko hyväksyä ruokakaupan, jossa ei ihan joka hetki olisi ihan kaikkea tarjolla? Kaiken saaminen kaiken aikaa johtaa siihen, että hyvää ruokaa heitetään jatkuvasti pois. Jokainen poisheitetty ruoka-annos, hedelmä tai mikä hyvänsä on myönnytys kohti arjalaista ruokakulttuuria, jossa vain kaunista voidaan syödä, mausta viis. Samalla se on myönnytys korkeammille hinnoille. Sitäkö me haluamme? Minä haluan kunnon ruokaa.

Nanoteknologia parantaa kaikki sairaudet

Helsingin Sanomat kirjoitti 18.8.2011 miten roskaruuastakin voi saada nanoteknologialla terveellistä. Itsekin olen blogissani roskaruoka-aihetta käsitellyt täällä. Tosin oma kirjoitukseni ei liittynyt mitenkään nanoteknologiaan.

Vitamiinit ja hivenaineet ovat tärkeitä, okei? Siitä varmaan ollaan kaikki yhtä mieltä. Mistä noita aineita sitten saa? No ainakin terveellisestä ruuasta. Ja tähän terveelliseen ruokaan ei sitten todellakaan lasketa mitään kevyttuotteita ja eineksiä, jotka ovat elintarvikkeiden irvikuvia. Kunnon ravinnon lisäksi tietyt vitamiinilisät purkista tai pullosta napattuna eivät välttämättä ole huono idea. Sanon näin, vaikka minulla ei kytköksiä luontaistuotemyyjiin olekaan.

Nykyään syömästämme ruuasta suurin osa ihmisistä tuskin saa tarpeeksi vitamiineja. Ratkaisuna tähän valtiovalta on nähnyt vitamiinien lisäämisen tuotteisiin. Ei sekään välttämättä ihan huono idea ole. Kuitenkaan se ei ole mikään lopullinen ratkaisu. Pelkällä ravinneköyhällä mössöllä, olkoonkin miten paljon vain vitamiineilla kyllästetty, ei kansanterveyttä kohenneta. Toisaalta täysiä aivopierujakin vitamiininlisäyksissä on. Kaikkein parhaana esimerkkinä toimikoon rasvaton maito, johon on lisätty D-vitamiinia. Haloo, D-vitamiini on rasvaliukoista! Ei se sen valkoisen veden kanssa elimistöön imeydy.

Entä hyödyttääkö kallis teknoruoka muita kuin elintasosairauksista kärsiviä länsimaalaisia?

Tuota tuota.. Mistä hitosta te luulette niiden elintasosairauksien alunperin tulleen?? Tuskin avaruudesta, pieniltä vihreiltä miehiltä, toivat 200 vuotta sitten kupan ja 50 vuotta sitten sydänsairaudet ja syövät. Ja 10 vuotta sitten Halla-Ahon. Vai oliskohan suurin syy meidän nykyinen jalostettu ravintomme? Ja näinköhän ne elintasosairaudet vähenis vielä lisää jalostetuilla tuotteilla.

Miten paljon valtiovalta voi vaikuttaa ihmisten syömiseen? Viralliset ravintosuositukset ovat mitä ovat ja niiden johdosta suurin osa kansasta pelkää rasvaa. Vaikutusta löytyy siis suositusten kautta. Voisiko eri ruokavalioista keskustella mediassa niin, että kaikkien koulukuntien katsantokannat otetaan huomioon. Nykyisellään ravinnosta mediassa keskustelee lähinnä Fogelholm.

Britanniassa ehdotettiin joitain vuosia sitten statiinien lisäämistä juomaveteen. Aivan käsittämätöntä!! Vaikka moni lääke - esim. penisilliini - on ihmiskunnan kannalta loistava keksintö, en suosittelisi kenenkään syömään niitä turhaan. Tosin en lääkäri olekaan. Tutkimusten mukaan statiineistakin VOI olla hyötyä sydänkohtauksen jo saaneille miehille, eikä kenellekään muulle. Pitäisikö aamupalapöytään kehittää statiinipekoni?

Miltä kuulostaa rypsiöljy, joka estää kolesterolin siirtymisen ruuansulatuselimistöstä verenkiertoon?
Kuulostaa siltä, että syöpäkuolemat lisääntyvät räjähdysmäisesti.

Miten käy, kun ihmiset kuvittelevat uusien nanoterveystuotteiden korvaavan kunnon ravinnon, kuten einekset ovat jo useassa tapauksessa tehneet? Metsään mennään, kuten einesten kanssakin, ja lujaa. Kuten Hesarin jutussa oli todettu, imeytyminen on nanotuotteilla erilaista, samoin kuin annoskoot. Evirako suuressa viisaudessaan määrittelee, montako viipaletta vesitettyä nanoleikettä tai rasvatonta D-vitamiinijuustopommisiivua saat päivässä syödä? Entäs tuotteet yhdessä? Se, että luonnolliset vitamiinit ja kivennäisaineet, antioksidantit ja muut ovatkin terveellisiä, synteettiset versionsa ilmeisesti eivät ole samanlaisia.

Evira on kaikkivoipaisuudessaan määritellyt tietyt rajat myös natriumglutamaatille, aspartaamille ja suosikilleni natriumnitriitille. Suosittelen vilkaisemaan tätä linkkiä natriumnitriitin käyttöohjeista. Tuota suuri osa kansasta syö päivittäin. Vaikka joku väittää, että kyse on pitoisuuksista, olkoon vain, minä en syö tuota edes pieninä pitoisuuksina. Kannattaisiko tietyt lisäaineet kieltää kokonaan? Aivan varmasti!

Myyntihitti saattaisi olla esimerkiksi suklaa, jossa nanokokoisiin suklaapisaroihin olisi lisätty vettä.

Tuommoisia tuotteita on jo kauppojen hyllyt täynnä. Vilkaisehan jääkaapistasi tai kaupan "liha"hyllystä lihavalmisteiden tuoteselosteita. Yleensä listassa vesi on viimeistään toisena. Ja taas voivat elintarvikefirmat myydä vettä kovalla voitolla. Mutta kun se on niiin terveellistä. Kuten se nitriittikin. Pakkohan sen on olla, koska se on sallittua. 

Ennen kuin markkinoille tulee elintarviketehtaiden toimesta lisää pilalle prosessoituja (nano)tuotteita, olisi ravintosuosituksia syytä muuttaa. Nyt haettais hiukan järkeä päähän päättäjille. Tutustukaa niihin ravintotutkimuksiin. Muihinkin kuin Ancel Keysin ja Pekka Puskan tekemiin. Totuus on tuolla ulkona.

Ymmärrän prosessoidun ja jalostetun paskanmakuisen pilleriruuan astronauteilla, koska sukkulassa ei ole paljon mahdollisuuksia kuljettaa kunnon aterioita, saati sitten vetää vessaa. Tavalliselle ihmiselle se nyt ei vain sovi. Toki jokainen syököön niin kuin haluaa, mutta itse en ihan ensimmäisenä nanoruokaa ole ostamassa.

Miksi Mikael Fogelholmia vainotaan?

Turun Sanomat kertoi 13.8.2011, miten sinun, Mikael Fogelholm, mukaan karppaajat ovat aggressiivista porukkaa, jotka jopa vaativat näkemystään vastustavia henkilöitä erotettavaksi. Vegaanit eivät sinun mukaasi myöskään syö suositusten mukaan, mutta jostain syystä he ovat kuitenkin paljon rauhallisempia ja omissa oloissaan. Olitko tosissasi miettiessäsi laajalevikkisessä lehdessä sen johtuvan ruokavaliosta?

Arvoisa Mikael, ovatko kaikki karppaajat mielestäsi aggressiivisia? Vai onko kyseessä saamasi yksittäinen palaute? Jos kuitenkin oletetaan, että suurin osa karppaajista on sinua vastaan, voisiko se johtua sinusta itsestäsi? Monestiko olet väittänyt karppauksen olevan turhaa, typerää ja jopa vaarallista? Vailla minkäänlaista näyttöä? Missä ovat ne tuhannet tutkimukset, joihin vetoat? Onko mieleesi pälkähtänyt, ettet välttämättä olekaan aina oikeassa?

Itse en ole huomannut sinun mollanneen kasvissyöntiä, joten luultavasti kasvissyöjät eivät kiinnitä sinuun huomiota samassa määrin kuin karppaajat. Todennäköisesti betoniraudoittajiakaan eivät kommenttisi kiinnosta. Elleivät satu olemaan karppaajia. Toisaalta miksi puhuisit aiheesta, sillä en usko sinun tietävän mitään betonin raudoittamisesta. Tosin et tunnu karppauksen faktoistakaan juuri olevan perillä.

En tunne sinua henkilökohtaisesti, mutta mitä olen julkisuudessa kommenttejasi seurannut, vaikutat olevan Pekka Puskan jalanjäljillä siinä(kin) suhteessa, ettet tule koskaan myöntämään olleesi väärässä. Kuitenkin vuosien varrella mielipiteesi näyttävät hieman pehmentyneen. Jopa siinä määrin, että Radio Suomen hyvinvointi-illassa puhuit, miten hiilihydraattien rajoittaminen keksimälläsi "täsmäkarppaus"-termillä on terveellistä. 

Kunhan muistaa syödä paljon täysjyväVILJAA. Paljonko viljateollisuus sinulle maksaa? Miten runsas viljan syöminen mielestäsi liittyy karppaamiseen? Varsinkin, kun haastatteluissasi karppaamisesta puhuessasi tarkoitat aina tiukkaa alakarppausta. Aiotko professorinvirassasi nojautua uusimpiin tutkimustuloksiin vai vetoatko loppuelämäsi Pohjois-Karjala-projektin "kiistattomiin" johtopäätöksiin?

Oletko itse täysin syytön, etteivät kaikki tahot mielipiteitäsi arvosta? Kommenttejasi lukiessa tulee väkisinkin mieleen, etteivät ne salaliittoteoriat niin kaukaa haettuja ole. Pelkäätkö karppausta tilipussisi, kasvojesi menettämisen vai sydän- ja verisuonitautien takia? 

Veripalvelun valmisruokapakko

Kävin verenluovutuksessa. Tai oikeastaan käyn muutaman kerran vuodessa. Joitain vuosia sitten Veripalvelun toimistolle oli oikein mukava mennä. Ilmapiirihän nyt ei ole varsinaisesti muuttunut, tädit (setiä en ole koskaan nähnyt) ovat edelleen reippaita ja mukavia. Aikaisemmin luovutuksen yhteydessä sai voidella itse hapankorpun, laittaa juustoa ja suolakurkkua päälle ja nauttia hyvästä välipalasta. Olikohan tarjolla jopa metwurstia? En muista varmaksi.

Toisin on nykyään. Ainoat syötävät karkkien lisäksi ovat teolliset kolmioleivät ja ruisleivät, jotka eivät todellakaan houkuttele syömään. Laitoin Veripalvelulle asiasta palautetta ja vastauksena sain, että elintarvikelainsäädäntö pakottaa tarjoamaan eineksiä, koska aseman sairaanhoitajilla ei ole hygieniakoulutusta. Laitoin viime viikolla uutta kyselyä. Palaan tähän myöhemmin.

Käsi ylös, kuka ihan oikeasti haluaa mieluummin syödä kyseisiä einespaskoja muka sen varjolla, että ne ovat hygieenisiä. Itse otan mieluummin riskin sairastua mahatautiin oikean ruuan kautta kuin voida takuulla huonosti syöden lisäainemössöä. Okei, tiedän että maailmassa hygienian avulla on vähennetty viime vuosisatoina tarttuvia tauteja erittäin paljon, mutta rajansa kaikella.

Sitä paitsi, moniko on jonkun taudin saanut verenluovutuksesta syömästään ruuasta? Siis kunnon ruuasta. Nykyisiä eväitä syödessä on varmaa, että maha toimii huonosti. Verenluovutuksesta lähtiessäni ajan ennemmin kolarin verensokerin laskun takia kuin pilaan päiväni (ja tulevaisuuteni) valmisruualla. Ihme muuten, että lisäainepitoinen veri edes kelpaa luovutukseen. Vai senkö takia kolmioleivät kehoitetaankin syömään luovutuksen jälkeen eikä ennen.

Toisaalta verta ei varmaankaan tarvi enää säilyttää niin huolellisesti, koska siinä ovat säilöntäaineet ja kaikki bakteerintappajat jo valmiina väreistä puhumattakaan. Ennen verenluovutuksesta jäi hyvä mieli jo hyvän välipalan takia. Käsittämätöntä nykymeininki on siinäkin suhteessa, että terveydenhoitoon läheisesti liittyvä laitos SPR rohkaisee verenluovuttajia tällaiseen ruokavalioon. Tosin lainsäädännön puitteissa ilmeisesti SPR:llä ei ole vaihtoehtoja. Vituttaa moinen.

Syön niin kuin haluan - teen siis syntiä

"On se meidän Reijo vaan niin normaali suomalainen mies, se syö vaan lihaa, mutta kasviksiin ei koske." Tämä on täysin tavallista ja yleisesti hyväksyttävää. Tottumiskysymyshän kasvisten syöminen tai syömättömyys on. Tosimiehen mielestä liha maistuu paremmalta kuin kasvikset, joita ei ole kenenkään yhteiskunnassamme pakko syödä, ellei satu olemaan lapsi. Todellinen tosimieshän syö vain sellaisia eläimiä, jotka syövät muita eläimiä.

"Mä en syö ollenkaan lihaa, koska mun mielestä kosminen tasapaino häiriintyy ja Jin saa liikaa valtaa." On myös täysin normaalia olla kasvissyöjä. Siis henkilö, joka ei syö lihaa. Yleensä kyse taitaa olla jonkin sortin vakaumuksesta. Paatunein kasvissyöjä ei syö myöskään maitotuotteita tai kananmunia (ja kasviksistakin vain niitä kasveja, jotka eivät jätä varjoa).

"En ota nyt ruokaa, teen tästä keiton itselleni." On normaalia syödä viikkokausia pelkkiä lisäainecocktaileja pussikeittojen tai laihdutuspatukoiden (onkohan semmoista sanaa?) muodossa, koska "tuli juhannuksena syötyä pari makkaraa" tai muuten vain on röllykkä päässyt kasvamaan, kun on tullut vähän repsahdettua.

"Älä puhu ruuasta, mulla on laihdutuskuuri menossa." Selvä, oikean laihdutuskuurin aikanahan ei tietenkään saa syödä mitään. Nälällä laihduttaminen on paitsi tavallista, myös todella terveellistä. Sehän on pelkkää huuhaata, että elimistö ilmoittaisi itsestään, kun jokin on pielessä. Esimerkiksi, kun se tarvisi energiaa.

"Mä lasken näitä pisteitä, niin nyt en voi tuota pinaattikeittoa syödä, koska söin välipalaksi suklaapatukan." Annetaan ruualle ja kalorimäärille pisteet, joita syödään sen verran, että painonkyttääjät saavat itsensä päivittäin aliravittua. Täysin normaalia tämäkin. Ilmeisesti se tosin ei toiminut, koska PV Suomessa lopetti. Tai sitten muotidieetit ovat seksikkäämpiä.

Yllä olevat ovat esimerkkejä todellisesta elämästä. Lähes kaikenlainen ruokavalio ja jopa itsensä kiduttaminen ruuan suhteen on aivan normaalia ja tavallista sekä yhteiskunnan ja kansalaisten hyväksymää. Mutta auta armias, jos satut mainitsemaan, ettet syö viljaa ja perunaa.

Siis mitä, joku ei syö perunaa?? Kannattaisikohan käydä psykologilla. Eihän ilman leipää voi elää! Miten muka voi aterian tehdä ilman perunaa ja pastaa (=viljaa)?? No jos vaikka korvaa ne kasviksilla. Ei voi, se on hirveän epäterveellistä. Ai kasvikset? Viljoissa on kuitua ja hiilihydraatteja ja perunassa C-vitamiinia. Tuommoinen ruokavalio on Saatanasta!

Minkä takia muut luetellut ruokavaliot ovat täysin normaaleja, mutta viljasta ja perunasta luopuminen tarkoittaa nuorena kuolemista kamaliin tauteihin ja Jumalan vihaa? Jos ei ole lääkärin toteamaa allergiaa, on sinun viljoja ja pottuja syötämän. Piste. Miltä muuten peruna oikeasti maistuu? Ei yhtään miltään. Jos mahavaivat helpottavat maidonjuonnin lopettamisella, on hyväksyttyä lopettaa maidonjuonti. Mutta jos mahavaivojen syynä onkin yliherkkyys viljoille, niitä viljoja pitäisi ehdottomasti syödä entiseen tapaan. Missä on logiikka?

Jos joku haluaa syödä pussikeittoja tai olla syömättä, minulle se on herttaisen yhdentekevää. Saatan mielessäni pudistella päätäni, kun joku haluaa laihduttaa nälän avulla. Pyrin kuitenkin olemaan tuomitsematta ääneen, ja varsinkin mutu-tuntumalta ja yleisten uskomusten pohjalta. Voisivatko ne, jotka eivät vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta (karppauksesta) mitään tiedä, olla tuomitsematta ja mahdollisesti jopa ottaa asiasta selvää ennen syvällisempää debattia.

Lukijat lienevät jo selvittäneet, mihin yllämainituista ryhmistä itse kuulun. Ja miksikö en syö perunaa ja viljoja (enkä sokeria), vaikka testit eivät ole allergiaa näyttäneet. Oman hyvän oloni takia. Mahavaivat ovat historiaa (kysykää vaikka puolisolta), turvotus ja ähky ovat historiaa, aterian jälkeinen väsymys on historiaa. Mitä muuten sitten syön perunan ja pastojen tilalla? Varsin huomattavan määrän kasviksia. Ja olo on loistava! Tiedoksi muuten, painoa voi pudottaa tehokkaasti ilman nälkääkin.

Miksi itse kukin ei saisi syödä kuten hyvältä tuntuu? Jos ilman viljoja voin paremmin kuin koskaan, en todellakaan ota niitä takaisin ruokavaliooni! Ruoka herättää varsin fundamentalistisia tunteita muuten suhteellisen täysjärkisissä henkilöissä.

Henkilökohtaisesti en usko, että nälkä tai pussikeitot tai pelkkä kasvis- / liharuokavalio voi tuntua hyvältä. Siitä huolimatta suon jokaiselle sen mahdollisuuden tuomitsematta. Suottehan sen meille hiilihydraattivammaisillekin.

Pikaruoka on terveellistä

En ymmärrä, miksi ravintoterapeutit ja julkinen valta luokittelevat pikaruuan roskaruuaksi. Pikaruuan koostumushan on lähes täysin virallisten ravinto-oppien mukainen. Suurin osa energiasta tulee hiilihydraateista, kuten ravitsemussuosituksen mukaan kuuluukin. Monet annokset ovat vähärasvaisia ja se vähä, mitä on käytetty, on kasvirasvaa, eli sitä parasta mahdollista rasvaa.

Hampurilaisannoksesta löytyy myös lihaa (=proteiineja), joten melkein kaikki on kohdallaan. Lihakin on usein täysin kotimaista, mikä vielä korostaa sen hyvyyttä. Perusannos sisältää reilun neljäsosan perunaa, tosin rasvassa uppopaistettua, mutta kasvirasvahan on terveellistä. Majoneesikin lienee vähärasvaista ja ilmeisesti nykytietämyksellä sen pystyy valmistamaan ilman kananmunia (en ole varma), joten vaarallisen kolesterolin osuus pienenee.

Lautasmallista annos toki eroaa toki kasvisten vähyydessä. Ranskalaiset perunat on kuitenkin mahdollista korvata porkkanoilla tai salaatilla. Sämpyläkin on kuin normaalin aterian yhteydessä syötävä leipä. Leipähän on tunnetusti erittäin terveellistä. Jos sämpylä on vielä valmistettu kokojyväviljasta, elintärkeät kuidutkin saadaan samasta annoksessa, jolloin terveellisyys entisestään korostuu.

Entäs pitsa? Pohja kostuu terveellisistä hiilihydraateista, täytteet syntyvät jokaisen oman maun mukaan. Lihaa, kasviksia, mereneläviä ym. Toki rasvan määrä voi nousta ongelmaksi, jos haluaa pelkkää pekonia ja muita rasvaisia lihoja. Myös runsas juuston määrä saattaa rikkoa lautasmallin, joka kuitenkin toteutuu varsin hyvin, jos runsasrasvaisen juuston vaihtaa kevyeen versioon tai tilaa pitsan vain puolella juustolla.

Monet limsat ovat nykyisten terveellisyysoppien mukaan sokerittomia ja vähäkalorisia. Aspartaamin tai sukraloosin vaarallisuudestakaan ei ole pitävää näyttöä. Todellinen terveysintoilija voi jopa tilata juomaksi rasvatonta maitoa tai pillimehua. Hesburgerin Dumle-pehmytjäätelön valmistusaineissa luetellaan tuotteen sisältävän ainoastaan 9 eri E-koodia. Kuitenkin pikaruuassa tai lähinnä niiden valmistusaineissa käytetyt lisäaineet ovat kaikki terveyttä ja hyvinvointia edistäviä.

Vaikkakaan ruoka-annos ei yleensä ole täysin lautasmallin mukainen, ei se paljon siitä poikkeakaan. Miten siis kukaan voi väittää pikaruokaa epäterveelliseksi roskaruuaksi? Ymmärrän, jos tavalliset ihmiset typeryyksissään menevät moista laukomaan, mutta vastaavaa kuulee jatkuvasti myös virallisilta tahoilta. Jossain on ristiriita, sillä tämähän on samaa ruokaa, jota meille suositellaan syötäväksi! Vai voisiko niissä suosituksissa olla vikaa..

Päiväkodin päivittäinen sokeripommi

Lasten ylipainoisuus on kolminkertaistunut 20 vuodessa (MTV3-uutiset 26.5.2011). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos luonnollisesti kauhistelee asiaa. Lähes jokaisessa lasten lihavuutta käsittelevässä jutussa muistetaan mainita syypäiksi vanhemmat, jotka eivät pidä syömiskuria eivätkä käske lapsia tietokoneen ruudun äärestä ulos. Vanhemmat voivat olla toki osasyyllisiä, mutta suurin syyllinen löytyy muualta. En väitä, etteikö liikunnan ja ulkoleikkien väheneminen vaikuttaisi, mutta liikunnan on tutkimuksissa havaittu painoa pudotettaessa vaikuttavan vain 10-20%, joten suurin syy lihomiseen löytyy ravinnosta. Linkkejä tutkimukseen minulla ei ole, mutta korjatkaa, jos olen väärässä.

Tutkin tyttäreni päiväkodin ruokalistaa ja koin järkytyksen. Viikon ruokalistan välipalat ja jälkiruuat (päivät erotettu pilkuilla) olivat seuraavat: Mustikkakiisseli, hedelmäsalaatti, mehukiisseli ja porkkanapiirakka, appelsiinikiisseli, jäätelö sekä keksi ja mehu. Seuraavalla viikolla mentiin näin: Mansikkakiisseli, leipä, karviaiskiisseli, pannukakku ja hillo, jäätelö. Myös muut ruokalistat noudattavat tätä samaa kaavaa. Yhdeksänä päivänä kymmenestä lapsille siis tarjotaan erittäin sokeripitoisia kiisseleitä, pullia ja keksejä. Itse en ole kiisseleitä (en toki muitakaan jälkiruokia, mutta nimet kertovat) maistanut, mutta päiväkodin henkilökunnan mukaan ne ovat hyvin makeita.

Tämä ei ole mikään poikkeuksellinen kahden viikon jakso. Poikkeuksellista siinä on ehkä se, että yhtenä päivänä ei ole tarjolla makeaa. Esitin huoleni ateriat toimittavaan yritykseen, josta kerrottiin ruokalistojen ravitsemuksellisen tason vertailupohjana olevan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositukset ja Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet. 

Kukapa ei olisi lapsissa huomannut makean syömisen jälkeen ylivilkkautta, jota seuraa väsähtäminen kiukutteluineen verensokerin laskiessa nopeasti. Lisäksi lapset tottuvat syömään makeaa päivittäin ja kuvittelevat sen olevan täysin tavallista. Aivan turha on enää ihmetellä väestön lihomista, jos yhteiskunta omilla suosituksillaan siihen kannustaa!

Miten on mahdollista, että Sosiaali- ja terveysministeriö sekä sen alainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos voivat ylläpitää tällaisia ravitsemussuosituksia?? Käsittääkseni päiväkotien ravinto muuten kaupungissamme on ihan kelpo ruokaa, enkä toki epäile, etteivätkö makeat välipalat hyviä olisi. Itse en syö, enkä halua lapsenikaan syövän sellaisia joka päivä. En myöskään halua kaikkea makeaa kieltää. Tosin hyvä puoli tässä on se, että tulevat aikuiset oppivat jo pieninä makeanhimoisiksi, jotta elintarvike- ja lääketeollisuus pysyvät jaloillaan.

Vanhemmat, minä toivon, etteivät lapsenne syö kotona päivittäin karkkeja ja pullia ja toivon myös, ettei heidän tarvitsisi niitä päiväkodissakaan syödä. Englannissa julkkiskokki Jamie Oliver sai omalla toiminnallaan parannettua kouluruuan laatua. Vaikka kellään meillä ei samaa vaikutusvaltaa olisikaan, yhdessä pystymme vaikuttamaan, mitä lapsemme päiväkodeissa syövät. Lihavuutta ja sairauksia voi torjua maalaisjärjellä. Järjellä, jota ministeriöllä ja monella muulla laitoksella ei tunnu tässä(kään) asiassa olevan.

PS. Julkaisin tämän (samoin kuin muutaman tulevankin) jutun aiemmin Uuden Suomen Puheenvuoro -palvelussa, mutta koko US tuntuu olevan keskittynyt politiikkaan, joten siirsin tämän tänne.