torstai 8. joulukuuta 2011

Onko karppauskeskusteluni lähtenyt lapasesta?


MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa oli keskiviikkona 7.12.2011 muutaman minuutin juttu karppauksesta otsikolla Karppauskiistely lähti lapasesta. Ohjelmassa näytettiin kahteen otteeseen pätkiä tästä blogista. Ensimmäisellä kerralla näkyi otsikko Ursulan aivopieru ja pätkä tekstiä. Toisella kerralla blogini teema Nautin ruuasta ja kitisen aiheesta. Hienoa, että omat ajatukset herättävät huomiota! 

Rupesin kuitenkin miettimään, miksi blogini oli esillä. Onko minun karppauskeskusteluni lähtenyt lapasesta? Tulin siihen tulokseen, että ei. Se, että ohjelmassa näytettiin nimenomaan Ursulan aivopierun tekstiä, osoittaa mielestäni, että ohjelman tekijöiden mielestä Schwabin lausunto oli sitä lapasesta lähtemistä. Yleensä oikoluen tekstini moneen kertaan nimenomaan sen takia, etten julkaise mitään harkitsematonta tai päivänvaloa kestämätöntä. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Blogini elokuisen perustamisen jälkeen olen julkaissut ohjelman ilmestymiseen mennessä 20 kirjoitusta ja päätinkin lukea jokaisen tekstin ja poimia niistä pahimmat lapasesta lähtemiset. On siis (itse)kritiikin aika.

1. Päiväkodin päivttäinen sokeripommi kritisoi lasten sokerisia välipaloja. Kritisoin kevyesti Sosiaali- ja terveysministeriötä ja THL:ää suosituksista, jotka sallivat moiset käsittämättömät välipalat. Ei ylilyöntejä.

2. Pikaruuasta kirjoitin ironiseen sävyyn sen terveellisyydestä. Kuinka läheisesti hampurilaisateria muistuttaakaan virallisia ruokasuosituksia. Miksi se siis on roskaruokaa? Lapasessa pysyi.

3. Syön niinkuin haluan - teen siis syntiä käsitteli ihmisten suvaitsemattomuutta karppausta kohtaan. Ideana oli, että koska minä annan muiden syödä kuten haluavat, he voisivat antaa minun syödä miten minä haluan. Olen edelleen täysin samaa mieltä.

4. Tässä kritisoin Veripalvelun evästarjontaa. Toimipisteestämme löytyy kolmioleipiä aitojen makujen sijaan. Ei vaikuta luovuttamiseeni, mutta vaikuttaa mielikuvaani Veripalvelusta.

5. Avoin kirje Mikael Fogelholmille. Kritisoin mielestäni (edelleen) asiallisesti Fogelholmin lausuntoja siitä, että hän saa vihapostia. Hänhän on tunnettu täysjyväviljatuotteiden mainostaja. Pahinta antia lienee tämä: Oletko itse täysin syytön, etteivät kaikki tahot mielipiteitäsi arvosta? Kommenttejasi lukiessa tulee väkisinkin mieleen, etteivät ne salaliittoteoriat niin kaukaa haettuja ole. Lopussa kysyin, paljonko viljateollisuus hänelle maksaa lausunnoistaan. 45 minuuttia -ohjelmassa Fogelholm kertoi, ettei ole saanut elintarviketeollisuudelta koskaan rahaa tutkimuksiinsa. Sain siis osittaisen vastauksen kysymykseeni. Seison tekstini takana.

6. Tämä hieman sekava tekstini käsitteli Hesarissa ollutta juttua nanoteknologiasta ja ruuasta. Tällä hetkellä kirjoittaisin tekstin eri lailla, mutta se ei johdu lapasesta lähtemisestä vaan jutun yleisestä epäjohdonmukaisuudesta.

7. Arjalainen ruokakulttuuri pureutui dokumenttiin, joka kertoi poisheitettävästä ruuasta. Sitä muuten heitetään mäkeen aivan käsittämättömiä määriä. Teksti oli osoitettu ruokavaliosta riippumatta kaikille, eikä siinä osoiteltu ketään, mutta toisaalta toivottavasti jokainen tunsi piston sydämessään. Asiallinen teksti.

8. Erinomainen kirjoitus natriumnitriitistä, tuosta veikeästä lisäaineesta, joka sisältyy lähes kaikkiin lihajalosteisiin. Yhden kyseenalaisen kohdan löysin. ..Eviran (entäs Fogelholmin?) mukaan näin on.. Fogelholm oli mukana sen takia, että hän oli kesällä lehdissä jatkuvasti ja olisi ihan kiva tietää hänen mielipiteensä lisäaineasiaan. Suurimmaksi osaksi Fogelholmin nimi siis oli asiaa, pieneltä osin vittuilua. Hyvä teksti eikä ylilyöntejä.

9. Tutkimustulospropagandaa vai superruokaa oli pitkään luetuin tekstini. Siinä käyn läpi pintapuolisesti ja kriittisesti muutamia ruoka-ainetutkimuksia, joiden lopputulemana on, miten joku ruoka-aine on superruokaa. Ruisleipä etunenässä, vaikka EU juuri hylkäsi ruisleivän terveysväitteet. Sopii yhteen tekstin kanssa, ettei siitä uutisoinut kuin yksi lehti (Maaseudun tulevaisuus) paperiversiossaan, netissä en ole missään uutiseen törmännyt. Tiede ja varsinkaan tieteestä (tai muustakaan) uutisointi ei todellakaan ole objektiivista. Ennen vanhaan tutkijalle oli kunnia-asia löytää uusia tutkimustuloksia eikä nojata vanhoihin. Yhden asiavirheen tekstistä löysin. Kerroin Matti Uusituvan sanoneen vauvoilla olevan liian korkea kolesteroli. Kyseinen mies taisikin olla Timo Strandberg. Korjasin sen. Hyvin pysyi keskustelu lapasessa.

10. Keksin oman tutkimustuloksen, jonka perustelin mielestäni yhtä hyvin kuin mediassa tutkimustulokset uutisoidaan. Valitettavasti oikeaa tutkimusta ei juttuni takana ollut. Tässä ei mainittu ketään henkilöä eikä edes vihjattu sinne päin, joten lapaset ovat edelleen kädessä.

11. Suuret ruokatalot eivät ottaisi luomukanaa valikoimiinsa salmonellariskin takia. En usko ja kritisoin heidän tiedotustaan. Kirjoitus oli varsin leppoisa. Yhdessä kohtaa mainitsin Pekka Puskan pelkäävän kaikkea aitoa. Kärjistin voi-margariini-asiaa. Ei ylilyöntejä.

12. En tunne Chuck Norrisia, enkä tiedä syökö hän voita. Siltä osin teksti siis oli fiktiota. Pekka Puskan sanomiset löytyvät lehdistä ja yleensä pyrin ne tekstiin linkittämäänkin. Myönnän, panin Puskaa halvalla sekä väitin hänen puhuvan paskaa. Yhdessä lauseessa puhuin Pekka Jong Ilistä viitaten Pohjois-Korean johtajaan. Mutta eikö Puska ole itse puheillaan ja teoillaan osoittanut olevansa tekstini arvoinen? Parissa kohtaa mopo saattoi vähän keulia, mutta pysyi hienosti hallinnassa. Tykkäsin tekstistä edelleen. Jos Puska niin haluaa, pyydän häneltä anteeksi ja poistan tekstin. Muuten kirjoituksessani en pahasti sanonut, jokainenhan voi tarkistaa kyseisistä linkeistä Puskan sanomiset. Jos Chuck Norris vaatii tekstin poistamista, poistan vaikka kaikki kirjoitukseni.

13. Lehden toimittaja soitti minulle ja pyysi haastattelua. Ja minä poika suostuin. Tekstin tein pakinatyyliin kirjoittaen rönsyilevästi. Omasta mielestäni sain ihan hauskan jutun aikaan. Tässä ei ollu minkäänlaisia ylilyönnin hitujakaan.

14. Tunnelmia sen päivän lehden karppausjutuista, jossa omankin osuuteni piti olla. Mikael Fogelholmin mielipiteenuudistamiskammo oli huono sana ja sen tilalle kirjoittaisin jotain muuta. Mutta tottahan se on, Fogelholm kertoo vanhoja asioita, eikä mielestäni noteeraa kuin omaa näkökantaansa tukevat tutkimukset. Onneksi tuntuu hitaasti hänenkin mielensä muuttuvan. Kritisoin kovasti Fogelholmin lausuntoja ja olen edelleen samaa mieltä. Täytyy muuten myöntää, että näin pari kuukautta myöhemmin tekstin lukeneena tulin siitä vihaiseksi. Nimenomaan herrojen Fogelholm ja Puska lausuntojen ansiosta. Ja kyllä, mielestäni Puska joutaisi jo eläkkeelle. Kritiikki pysyi mielestäni asiallisena, vaikka mieli teki kirjoittaa pahemmin. 

15. Pohdiskelin illan A-talkin keskustelujen saldoa. Janhunen oli vakuuttava, Laatikainen huippu, Strengell väritön ja Uusitupa jäärä. Ei iskuja vyön alle

16. Haastatteluni ilmestyi ja pääjutussa Uusitupa kertoi miten karppaajia alkaa kohta putoilla. Kenellähän on keskustelu lähtenyt lapasesta? Toimittajalle laittamassani sähköpostissa ilmasin asian huonosti, kun sanoin: En usko salaliittoon, mutta korruptioon kyllä (sekä tietoiseen että tiedostamattomaan). Tarkoitukseni ei missään nimessä ole eikä ollut syyttää Uusitupaa korruptiosta! Tiedostamattomalla korruptiolla tarkoitin sitä tosiseikkaa, että usein tutkijat löytävät tutkimuksistaan rahoittajiensa haluamia tuloksia. Tästä tekstistä muuttaisin tuon yhden lauseen. Ja edelleen olen sitä mieltä, että Ilta-Sanomat on paska lehti. Lapasesta lähtivät ainoastaan Uusituvan kommentit.

17. Käsittelin aihetta, miksi karppaus herättää tunteita ja karppaajat ovat vihaisia. Tai oikeastaan, ettei ole olemassa karppaajia ryhmänä, vain yksilöitä. Karppaus on esillä negatiivisesti, koska huonot uutiset myyvät hyviä paremmin. Tässäkin tekstissä homma pysyi tiukasti lapasissa.

18. Kävin ravintolassa ja keittiöstä tuli vastaus, ettei annosta ole mahdollista valmistaa jättämällä siitä tortillalätty pois. Kritisoin kokkia ja aivan aiheesta. En kyseistä ruuanvalmistajaa nähnytkään, joten henkilökohtaisuuksiin en edes voinut mennä. Loppujen lopuksi annos oli hyvä. Ja teksti asiallinen.

19. Listasin 18 mediassa usein esillä olevaa väittämää karppauksesta. Päädyin lopputulemaan, että minä en ole karppaaja enkä ensimmäistäkään tunne. Lisäksi karppausforumilla tekemäni pienen kyselyn perusteella juuri kukaan ei tekstin luettuaan enää ole karppaaja. Teksti on mielestäni edelleen loistava! Ketään ei haukuta, ketään ei edes kritisoida. Ellei oteta huomioon ravitsemusterapeuttia, joka tyhmällä lausunnollaan antaa itsestään kuvan.. No, päättäkää itse. Ei minkäännäköistä käsistä lähtemistä.

20. Noniin, viimeinen teksti, joka siis TV:ssä oli näkynyt. Ylilyöntejä tämän tekstin suhteen on tapahtunut ainoastaan päähenkilöllä Ursula Schwabilla. Olen edelleen samaa mieltä, että kommenttiensa perusteella Schwabilla ei ole mitään käsitystä, mitä karppaus on. Eikä myöskään huostaanotoista. En syyttänyt Schwabia valehtelusta, vaan kirjoitin, etten usko hänen valehtelevan. Pohdin eri syitä, miksi Schwab päästi tuollaisen sammakon ja mistä hän on mahdollisesti tuollaisesta tiedon saanut. Seison sataprosenttisesti tekstini takana ja olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että minun osaltani karppauskeskustelu ei lähtenyt lapasesta.

Jälkeenpäin luettuna olen kirjoittanut yllättävänkin asialliseen sävyyn verrattuna siihen, millaisissa fiiliksissä joskus tulee näppäimistöön tartuttua. Oikoluku ja harkinta lienevät hyviä asioita. Olen joissain teksteissä kritisoinut henkilöiden, lähinnä Puskan, Fogelholmin, Uusituvan ja Schwabin lausuntoja. Yhdestä tekstistä, jossa vertailin Puskaa ja Chuck Norrisia, voisi asianosainen halutessaan hieman loukkaantua. Enkä tarkoita Chuck Norrisia. Kuitenkaan tämäkään juttu ei karannut mielestäni lapasesta. Miksi siis blogini näkyi ohjelmanpätkässä, jonka otsikko oli Karppauskiistely lähti lapasesta?

Oma mielipiteeni siis on, että Schwabin lausunto on niin järjetön ja minun tekstini sitä sopivasti käsitteli hauskalla otsikolla, että se mukaan haluttiin. Mitä mieltä olette, arvoisat lukijat, olenko sortunut ylilyönteihin ja jos olen niin missä kohdissa ja miksi ne ovat ylilyöntejä?

6 kommenttia:

  1. Laitoin 45 minuuttia -ohjelman toimittajalle kysymyksen ja hän vastasi, että he olivat etsineet mahdollisimman räväköitä otsikoita ja Ursulan aivopieru oli siinä mielessä siis onnistunut. Ei siis syytä huoleen, että itselläni olisi lapasesta lähtenyt toimitustiiminkään mielestä.

    VastaaPoista
  2. Minun mielestäni kirjoitustyylisi on aika hyökkäävä ja jopa hieman agressiivinen. Mutta mielestäni ylilyöntejä sinulla ei silti ole ollut. Varsinkaan jos kirjoituksiasi suhteuttaa esimerkiksi Fogelholmin, Schwabin, Puskan, Uusituvan tai Heikkilän kirjoituksiin. Jokainen noista viidestä on sortunut selkeisiin ylilyönteihin toistuvasti.

    VastaaPoista
  3. Kiitti kommentista!

    Tätä blogia en varsinaisesti zenin hengessä kirjoita, eli tarkoituskin on olla räväkkä ja ennen kaikkea ajatuksia herättävä. Mutta ylilyöntejä pyrin välttämään.

    VastaaPoista
  4. Oon samaa mieltä anonyymin kanssa, oot tosi agressiivinen :) Sun pitäs ehkä ottaa oppia mun mielistelevästä ja tuumaan taipuvasta tyylistä ;)

    VastaaPoista
  5. Ihan sama kävi mulla mielessä ja meinasin kommentissa mainitakin, mut en sitte uskaltanu, ettet ois ruvennu "mielistelemään" munkin niskavilloja :)

    VastaaPoista
  6. EU on populistien mielestä yleensä paha ja aina väärässä. Kuinkas ravintotiedepuoskarit ovat ottaneet omakseen EU:n ruisleipä kannanoton?

    VastaaPoista